Nonni! Tämä possulauma on palannut takaisin Suomeen. Lumiseen, kalliiseen Suomeen. Pöh.
Ei vaan, onhan kotona omat etunsa ja ihanuutensa kuten se, etä pikkupossu oli viime yön mummolassa ja saimme olla ihan kahdestaan isäpossun kanssa.
Tämä on nyt kolmas päivä kotona ja nyt jo tuntuu, ettei olisi missään ikinä ollutkaan. Vaikea on kuvitella, että vielä viikko sitten oli lämmintä ja istuimme terassilla kesävaatteissa. Nyt terassivarustukseen kuuluu takit ja pipot ja muut. Pikkupossu yritti kyllä kovasti eilen aamulla mennä terassille pelkässä vaipassa ja liukumäessä liukuminen oli kummallista kun oli niin paljon vaatteita, että tuntui vähän kankealta. Mahtaa siinä pikkupossulla olla miettimistä.
Summa summarum. Tämä on nyt siis viimeinen kirjoitukseni kolmen possun Espanjan matkasta. Matka on päättynyt. Se oli ihana, mukava ja teki juuri sen mitä pitikin. Vältyimme synkältä syksyltä. Saimme aurinkoa pintaan ja sielulle. Läppärikin selvisi matkasta. Kaikki hyvin siis.
Isäpossu on jo alkanut katsella netistä uutta reissua. Ja minä annan hänen katsella. Ehkä tästä tulee jatko-osa.
Hasta luego!
perjantai 26. lokakuuta 2012
perjantai 19. lokakuuta 2012
Yhyy.
"Lomamme" lähenee loppuaan. Yhyy. Enää 3 päivää jäljellä ja tämä possulauma palaa kotiin. Yhyy.
Viime kirjoitukseni jälkeen olemme saaneet nauttia rakkaan veljeni ja tämän paremman puoliskon seurasta. Pikkupossu selvästi tykkäsi enonsa vierailusta ja on huudellut enoa muutamaan otteeseen heidän lähtönsä jälkeen. Pikkupossu vaan tekee sen jollain ihme hevipörinä-äänellä. Emme tiedä miksi, mutta se on huvittavaa. Voi pikkupossua.
Vuokrasimme auton toistamiseen, tällä kertaa eri firmasta, Benalmadena cars (www.benalmadenacars.net). Tätä me suosittelemme muillekin. Also English speaking, auto oli parempi, hinta sopiva eikä depositia. We likey.
Velipojan kanssa tuli käytyä rannallakin ja oikein meressä uimassa. Pikkupossukin. Joo joo, tiedetään…kuka menee rantakohteeseen eikä käy rannalla? No me! Me ei olla rantaihmisiä. Tai ei ainakaan oltu. Oli siellä niin kivaa, että saatetaan mennä joskus uudestaankin.
Ajattelin tähän lähtömasennuksen lisäämiseksi tehdä teille pienen yhteenvedon käyntikohteistamme. Ihan siltä varalta, että jos joku teistä possuista tulee tänne niin tiedätte sitten ainakin jotain mitä tehdä. Ainakin joltain osin. Ja meidän mielestä. Ei niitä mielipiteitä tarvitse kuunnella. Kannattaa, muttei tarvitse.
Käytän tässä nyt hyvin selkeää Mene, Ehkä ja Älä mene-jaottelua. Jos et ymmärrä, kysy. Jos haluat tietää lisää, kysy.
Here we go.
Bioparc, Fuengirola, Mene
Eläintarha with a twist eli elukoilla kivemmat oltavat ja hieno paikka.
SeaLife, Benalmadena, Älä mene
Tosi pieni ja kallis. Kaloja akvaarioissaan majormente. Pari kivaa juttua kuten merihevoset, mutta odotin parempaa.
Selwo Marina, Benalmadena, Ehkä
Delfiininäytöksiä, pingviinejä ja pari muuta elukkaa, ei mitään ihmeellistä. Hieno pingviinitalo.
Selwo Aventura, Estepona, Älä mene
Hintaansa nähden ei kannata. Pitkät kävelymatkat, eläimiä ei juuri näe koska ovat vapaana isolla alueella, huonoa ruokaa. Kivaa oli jeeppirekka-ajelu, mutta niitä eläimiä ei juuri näkynyt.
Tivoli World, Benalmadena, Ehkä
Hinta ok, parikymppiä rannekkeineen. Useita laitteita mm. 60m vapaapudotus, paljon mikropitsaravintoloita. Ei liian suuri alue, muttei kovin erikoinenkaan.
Teleferico, Benalmadena, Mene
Gondolihissillä vuoren huipulle vartissa. Jos pidät upeista maisemista, kannattaa käydä. Selkeällä säällä näkee Afrikkaan.
Mijas, Mene
Lähellä Benalmadenaa ja Fuengirolaa, bussilla tai autolla pääsee. Mukava pieni kylä "pueblo blanco" josta hienot maisemat. Turisteja tosin riittää.
Comares, Ehkä
Malagan koillispuolella pieni kylä vuoristossa. Jälleen upeita maisemia ja ihania kapeita kujia kylässä, ei paljon muuta. Jännittävä ajomatka kiemurateitä vuoristossa, melkeinpä paras osuus.
Fuengirola, Älä mene
Tai mene jos pidät turisteista, suomalaisista, täysistä rannoista ja kerrostaloista. Reilusti suomalaisia palveluja.
Torremolinos, Ehkä
Muuten Torremolinos ei ole muuta kuin turistirysä, mutta ostoskatu Calle San Miquel on ihan käymisen arvoinen paikka. Hyviä ostoksia.
Plaza Mayor, Mene
Torremolinoksen kyljessä, lentokentän lähellä. For serious shopping. Iso, kylämäinen ostoskeskus, josta saa merkkitavaraa. Leffateatteri ja paljon ravintoloita.
Arroyo de la Miel, Mene
Benalmadenan ns. keskusta, joka on paikallisempi kuin ranta-alue. Lähes tavallista espanjalaista meininkiä. Tarvittavat palvelut ja sietohinnat.
Nerja, Mene
Malagasta itään, Benalmadenasta noin 45 min. autolla. Mukava, pienehkö kaupunki, jossa upeat rannat ( kts. kuva ). Hyvä rantapäiväkohde.
Cuevas de Nerja, Älä mene
Nerjan lähellä olevat tippukiviluolat. Ylihinnoiteltu ja jos olet nähnyt tippukiviluolan, olet nähnyt ne kaikki. Nothing special siis.
Ronda, Mene
Noin 100 km luoteeseen 750m korkeudessa oleva kaupunki, jolla on historiaa. Yksi Espanjan vanhimmista kaupungeista, syvän rotkon reunalla. Jälleen upeita maisemia ja huisi ajomatka vuoristossa ja maaseudulla.
Benalmadena Pueblo, Mene
Benalmadenan vanha keskusta, ihana pikku kylä jossa kapeita kujia ja viihtyisiä ravintoloita. Paikallinen meininki. Isot peukut.
Paloma Park, Benalmadena, Mene
Iso puisto lähellä rantaa. Vapaana kukkoja, pupuja ja muita elukoita. Lampi, kaktuspuisto ja leikkipuisto muksuille. Viihtyisä hengailupaikka. Puiston kupeessa usein torimeininkiä josta saa kaikkea alushousuista hedelmiin.
Siinä kai ne tärkeimmät. Yhyy. Jotenkin sitä on ihan lamaantunut tuosta kotiinpaluun lähestymisestä, että ei oikein osaa edes kirjoittaa mitään näppärää. En siis kirjoita. Ehkä jotain näppärää ensi kerralla. Ehkä vai rivitolkulla yhyytä.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Ristiriitaista.
Kahden viikon päästä olemme takaisin kotona. Tähän sitten hymynaama ja hapannaama perään.
Toisaalta viimeiset viisi viikkoa ovat menneet nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Toisaalta kaipaan jo kotiin, toisaalta en halua lähteä. Se on kai ihan normaalia.
Todellista arkea emme tällä reissulla saavuttaneet. 7 viikkoa ei siis lie tarpeeksi pitkä aika päästäkseen loma-modesta pois. Pientä yritystä paikoitellen on ollut töiden teon, siivouksen ja muun arkisen muodossa, mutta ilmeisesti suotuisa ilmasto ja kiinnostus tutkia lähiseutuja ovat tehneet arjestakin kiinnostavamman. Mitä se sitten kotona on, se arki? Siellä ei ole suotuisa ilmasto ja lähiseudut on jo tutkittu. Iskeekö syksyn ankeus päin naamaa oikein urakalla?
Vielä pari viikkoa kumminkin aion nauttia tästä suotuisuudesta ja itken sitten vasta pakatessa.
On kotona toki paljon mitä odottaakin.
Sauna. Ihan numero uno.
Oma keittiö. Että mä kaipaan mun keittiötä! Ikeasta käyn ostamassa isomman uunipadan, koska innostuin täällä pataruoista.
Omat jutut ja tavarat ja asiat. En edes tiedä mitä ne on, mutta kyllä te tiedätte…ne jutut, mitkä tekee kodista kodin. Vaikka sanotaankin, että kodin tekee ne ihmiset siellä, mutta on se vähän niiden tavaroidenkin ja juttujen ansiota.
Yksi asia mitä kovasti odotan, on pikkupossun tarha. Pikkupossu siis aloittaa tarhan marraskuun puolivälissä. Vaikka pikkupossun onkin maailman ihanin possu ja rakastan sitä ihan hulluna niin välillä 24/7 alkaa riittää. Äitipossukin ( ja varmasti isäpossukin ) kaipaa välillä vähän tilaa. Eikä aina edes "sellaista" tilaa vaan ihan tilaa tehdä arkisia asioita. Ilman, että joku on koko ajan keskeyttämässä tai roikkumassa lahkeessa tms. Pikkupossulla on pistämätön vainu haluta jotain juuri silloin kun itse on tekemässä jotain. Silloin kun makaan sohvalla reporankana, pikkupossu leikkii leluillaan.
Muistaakohan pikkupossu kotia? Muistaakohan se kuukauden päästä Espanjaa? Kuinkakohan monta kertaa se menee ulos t-paidassa ennenkuin se oppii, että siellä on kylmä? Koskakohan minä opin sen saman?
Yksi asia on kutenkin jo päätetty. Keväällä 2014, jos elämä/talous/muut muuttujat sen suovat, tulemme tänne kolmeksi kuukaudeksi. Josko pikkupossu silloin viimeistään muistaisi Espanjan.
Mutta vielä on kesää jäljellä…niinkuin laulussa lauletaan. 13 päivää aikaa olla loma-modessa. Ja huomenna tulevat pikkuveljeni Enopossu ja hänen parempi puolikkaansa Tätipossu eloamme ilahduttamaan. Nauttikamme siitä. Ja siitä että vielä on 13 päivää jäljellä. Ja tähän hymynaama perään. =)
Toisaalta viimeiset viisi viikkoa ovat menneet nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Toisaalta kaipaan jo kotiin, toisaalta en halua lähteä. Se on kai ihan normaalia.
Todellista arkea emme tällä reissulla saavuttaneet. 7 viikkoa ei siis lie tarpeeksi pitkä aika päästäkseen loma-modesta pois. Pientä yritystä paikoitellen on ollut töiden teon, siivouksen ja muun arkisen muodossa, mutta ilmeisesti suotuisa ilmasto ja kiinnostus tutkia lähiseutuja ovat tehneet arjestakin kiinnostavamman. Mitä se sitten kotona on, se arki? Siellä ei ole suotuisa ilmasto ja lähiseudut on jo tutkittu. Iskeekö syksyn ankeus päin naamaa oikein urakalla?
Vielä pari viikkoa kumminkin aion nauttia tästä suotuisuudesta ja itken sitten vasta pakatessa.
On kotona toki paljon mitä odottaakin.
Sauna. Ihan numero uno.
Oma keittiö. Että mä kaipaan mun keittiötä! Ikeasta käyn ostamassa isomman uunipadan, koska innostuin täällä pataruoista.
Omat jutut ja tavarat ja asiat. En edes tiedä mitä ne on, mutta kyllä te tiedätte…ne jutut, mitkä tekee kodista kodin. Vaikka sanotaankin, että kodin tekee ne ihmiset siellä, mutta on se vähän niiden tavaroidenkin ja juttujen ansiota.
Yksi asia mitä kovasti odotan, on pikkupossun tarha. Pikkupossu siis aloittaa tarhan marraskuun puolivälissä. Vaikka pikkupossun onkin maailman ihanin possu ja rakastan sitä ihan hulluna niin välillä 24/7 alkaa riittää. Äitipossukin ( ja varmasti isäpossukin ) kaipaa välillä vähän tilaa. Eikä aina edes "sellaista" tilaa vaan ihan tilaa tehdä arkisia asioita. Ilman, että joku on koko ajan keskeyttämässä tai roikkumassa lahkeessa tms. Pikkupossulla on pistämätön vainu haluta jotain juuri silloin kun itse on tekemässä jotain. Silloin kun makaan sohvalla reporankana, pikkupossu leikkii leluillaan.
Muistaakohan pikkupossu kotia? Muistaakohan se kuukauden päästä Espanjaa? Kuinkakohan monta kertaa se menee ulos t-paidassa ennenkuin se oppii, että siellä on kylmä? Koskakohan minä opin sen saman?
Yksi asia on kutenkin jo päätetty. Keväällä 2014, jos elämä/talous/muut muuttujat sen suovat, tulemme tänne kolmeksi kuukaudeksi. Josko pikkupossu silloin viimeistään muistaisi Espanjan.
Mutta vielä on kesää jäljellä…niinkuin laulussa lauletaan. 13 päivää aikaa olla loma-modessa. Ja huomenna tulevat pikkuveljeni Enopossu ja hänen parempi puolikkaansa Tätipossu eloamme ilahduttamaan. Nauttikamme siitä. Ja siitä että vielä on 13 päivää jäljellä. Ja tähän hymynaama perään. =)
perjantai 5. lokakuuta 2012
Vamos a taverna.
Suomessa kaupungissa X asuu Jorma. Jorma on X-vuotias, hänellä on vaimo ja kaksi pienehköä lasta. Jorma käy töissä päivisin ja iltaisin hänellä on omien harrastusten lisäksi lasten harrastukset hoidettavanaan. Naapureitaan saatikka kulmakunnan asukkeja Jorma ei tunne, hän ei tapaa heitä missään. Jormalla on muutama kaveri joita hän näkee hyvin harvoin koska kavereillakin on samanlainen elämäntilanne. Eli aikaa näkemiseen ei ole. Elämä on siis hyvin suorituspitoista.
Välillä Jorma haluaisi mennä baariin ottamaan pari olutta, mutta se ei käy. Jos menet, on se aika perheeltä pois. Jos menet baariin, olet juoppo. Sitä paitsi se on kallistakin, ellet mene johonkin räkälään jossa on halpaa kaljaa ja jos sinne menet niin sitten vasta juoppo oletkin.
Ainoa mahdollisuus on siis juoda kaljaa kotona. Tuijottaa tylsistyneenä televisiota. Yksin, kun lapset ja mahdollisesti vaimokin ovat jo nukkumassa. Jorma on yksinäinen.
Espanjassa kaupungissa X asuu Jorge. Jorge on X-vuotias, hänellä on vaimo ja kaksi pienehköä lasta. Jorge on suurimman osan päivästä töissä tai matkalla töihin, siestalle, siestalta takaisin töihin tai kotiin. Naapurinsa ja kulmakunnan asukit hän tuntee hyvin, hän tapaa heitä usein. Kaveritkin asustelevat samoilla kulmilla ja heillä on samanlaiset elämäntilanteet.
Välillä Jorge haluaisi mennä ottamaan pari olutta, ehkä vähän syömään jotain, kenties katsomaan jalkapalloa. Hän tekee niin ja ottaa perheensä mukaan. He menevät paikalliseen tavernaan, syövät siellä, ottavat pari olutta ja lapset leikkivät muiden lasten kanssa. Jorgea ei pidetä juoppona. Eikä hänen päälleen syljetä vaikka hän ottikin lapset mukaan baariin. Hän tapaa ystäviään ja viettää aikaa perheensä kanssa.
Huomaatteko eron?
Suomessa on baareja ja kahviloita ja ravintoloita. Espanjassa on niiden lisäksi tavernoja, jotka ovat jotain niiden väliltä. Näitä tavernoita on ihan joka ristuksen pienessä kylässäkin. Kylissä, joissa ei ole kuin yksi päällystetty katu joka kulkee kaupungin läpi. Talot ovat vähän rempallaan ja sähköjohtorykelmät talojen seinustoilla on vähän sen näköisiä, että mahtaako sateen sattuessa koko kylä räjähtää. Ja sitten siellä on se taverna, kokoontumispaikka.
Suomessa pienissä kylissä ei tavernaa, tai suomalaisittain baaria. Ihmiset eivät kokoonnu siellä mihinkään. Töiden jälkeen mennään kotiin ja ollaan siellä sitten keskenään. Ja supatellaan naapureista.
Miksei meillä ole tavernoja?
Välillä Jorma haluaisi mennä baariin ottamaan pari olutta, mutta se ei käy. Jos menet, on se aika perheeltä pois. Jos menet baariin, olet juoppo. Sitä paitsi se on kallistakin, ellet mene johonkin räkälään jossa on halpaa kaljaa ja jos sinne menet niin sitten vasta juoppo oletkin.
Ainoa mahdollisuus on siis juoda kaljaa kotona. Tuijottaa tylsistyneenä televisiota. Yksin, kun lapset ja mahdollisesti vaimokin ovat jo nukkumassa. Jorma on yksinäinen.
Espanjassa kaupungissa X asuu Jorge. Jorge on X-vuotias, hänellä on vaimo ja kaksi pienehköä lasta. Jorge on suurimman osan päivästä töissä tai matkalla töihin, siestalle, siestalta takaisin töihin tai kotiin. Naapurinsa ja kulmakunnan asukit hän tuntee hyvin, hän tapaa heitä usein. Kaveritkin asustelevat samoilla kulmilla ja heillä on samanlaiset elämäntilanteet.
Välillä Jorge haluaisi mennä ottamaan pari olutta, ehkä vähän syömään jotain, kenties katsomaan jalkapalloa. Hän tekee niin ja ottaa perheensä mukaan. He menevät paikalliseen tavernaan, syövät siellä, ottavat pari olutta ja lapset leikkivät muiden lasten kanssa. Jorgea ei pidetä juoppona. Eikä hänen päälleen syljetä vaikka hän ottikin lapset mukaan baariin. Hän tapaa ystäviään ja viettää aikaa perheensä kanssa.
Huomaatteko eron?
Suomessa on baareja ja kahviloita ja ravintoloita. Espanjassa on niiden lisäksi tavernoja, jotka ovat jotain niiden väliltä. Näitä tavernoita on ihan joka ristuksen pienessä kylässäkin. Kylissä, joissa ei ole kuin yksi päällystetty katu joka kulkee kaupungin läpi. Talot ovat vähän rempallaan ja sähköjohtorykelmät talojen seinustoilla on vähän sen näköisiä, että mahtaako sateen sattuessa koko kylä räjähtää. Ja sitten siellä on se taverna, kokoontumispaikka.
Suomessa pienissä kylissä ei tavernaa, tai suomalaisittain baaria. Ihmiset eivät kokoonnu siellä mihinkään. Töiden jälkeen mennään kotiin ja ollaan siellä sitten keskenään. Ja supatellaan naapureista.
Miksei meillä ole tavernoja?
tiistai 2. lokakuuta 2012
On the road again.
Kaikki puunhalaajat, lopettakaa lukeminen nyt! Jatko ei ole teidän hipiällenne sopivaa.
Vuokratkaa hyvät ihmiset auto kun oleilette etelän maissa! Sillä tavoin näkee niin paljon enemmän. Ja ihan jo arkistenkin asioiden hoitaminen on helpompaa. Me vuokrattiin ja ainoa asia mikä kaduttaa on se, ettei tullut aikaisemmin vuokrattua. Varsinkin kun tuollaisen ratasikäisen lapsen kanssa liikkuu niin onpahan kätevää kun ei tarvitse miettiä, että mitä saa otettua mukaan. Kaiken voi ottaa mukaan, vaikka matkalaukunkin. Ei me sentään sitä otettu…
Enivei, jo parissa päivässä on reviirimme laajentunut huomattavasti. Eikä tarvitse miettiä bussi/juna-aikatauluja. Pikkupossukin nukkuu mukavasti autossa jos nukuttaa.
Ainakin Espanjassa on tosi helppoa ajella. Vaikka yleinen käsitys kai onkin, että liikenne on ihan kamalaa ja kaikki vaan tööttäilee, niin mitä vielä. Hyvin saa tällaiset turistitkin tilaa. Tiet on pääosin hyväkuntoisia ja päätiet selkeästi merkittyjä. Heti perää pakko ihmetellä, että miten ihmiskunta on selvinnyt ennen navigaattoreita? En nyt millään voisi kuvitella itseäni sen ison tiekartaston kanssa repsikan paikalla antamassa harhaanjohtavia neuvoja…vaan kyllä mekin silloin, kun minä olin pikkupossu, selvisimme paikkaan jos toiseenkin ihan ilman navigaattoria. Tai no oli meillä navigaattori, äitini.
Auton vuokraaminen on mielestäni ihan kohtuu hintaista. Vuokraajia löytyy yllin kyllin, me valitsimme www.briansrentacar.com. Kolme syytä; kämpän vuokraaja suositteli, english speaking ja he toivat auton meille "kotiin" ekana päivänä.
Meidän pirssi on Fiat Punto Grande, kuuluu toiseksi pienimpien autojen kategoriaan. Hinta on 110€ viikko. Lastenistuin +20€, nouto+haku 30€. Eli siis 160€ viikko. Ei kauhian paha minusta. Tiedä sitten muista. Toki heille piti antaa Visalta deposit, että jos kuitenkin mällätään auto, niin on sitten rahat jo valmiiksi pois raukoilta. Mutta tämä on ihan normaali käytäntö, joten ei siitä enempää.
Vaikka julkinen liikennekin on Costa del Solilla ihan hyvin hoidettu ja kolme viikkoa busseja ja junia käytimme, niin kyllä tämä pikku-Fiiatti on ihan paras. Ylihuomenna lähdemme maaseutua ja vuoristoa katselemaan, ei tulis bussilla lähdettyä. Että ei muuta kuin Willie Nelsonit täysille ja tien päälle!
Vuokratkaa hyvät ihmiset auto kun oleilette etelän maissa! Sillä tavoin näkee niin paljon enemmän. Ja ihan jo arkistenkin asioiden hoitaminen on helpompaa. Me vuokrattiin ja ainoa asia mikä kaduttaa on se, ettei tullut aikaisemmin vuokrattua. Varsinkin kun tuollaisen ratasikäisen lapsen kanssa liikkuu niin onpahan kätevää kun ei tarvitse miettiä, että mitä saa otettua mukaan. Kaiken voi ottaa mukaan, vaikka matkalaukunkin. Ei me sentään sitä otettu…
Enivei, jo parissa päivässä on reviirimme laajentunut huomattavasti. Eikä tarvitse miettiä bussi/juna-aikatauluja. Pikkupossukin nukkuu mukavasti autossa jos nukuttaa.
Ainakin Espanjassa on tosi helppoa ajella. Vaikka yleinen käsitys kai onkin, että liikenne on ihan kamalaa ja kaikki vaan tööttäilee, niin mitä vielä. Hyvin saa tällaiset turistitkin tilaa. Tiet on pääosin hyväkuntoisia ja päätiet selkeästi merkittyjä. Heti perää pakko ihmetellä, että miten ihmiskunta on selvinnyt ennen navigaattoreita? En nyt millään voisi kuvitella itseäni sen ison tiekartaston kanssa repsikan paikalla antamassa harhaanjohtavia neuvoja…vaan kyllä mekin silloin, kun minä olin pikkupossu, selvisimme paikkaan jos toiseenkin ihan ilman navigaattoria. Tai no oli meillä navigaattori, äitini.
Auton vuokraaminen on mielestäni ihan kohtuu hintaista. Vuokraajia löytyy yllin kyllin, me valitsimme www.briansrentacar.com. Kolme syytä; kämpän vuokraaja suositteli, english speaking ja he toivat auton meille "kotiin" ekana päivänä.
Meidän pirssi on Fiat Punto Grande, kuuluu toiseksi pienimpien autojen kategoriaan. Hinta on 110€ viikko. Lastenistuin +20€, nouto+haku 30€. Eli siis 160€ viikko. Ei kauhian paha minusta. Tiedä sitten muista. Toki heille piti antaa Visalta deposit, että jos kuitenkin mällätään auto, niin on sitten rahat jo valmiiksi pois raukoilta. Mutta tämä on ihan normaali käytäntö, joten ei siitä enempää.
Vaikka julkinen liikennekin on Costa del Solilla ihan hyvin hoidettu ja kolme viikkoa busseja ja junia käytimme, niin kyllä tämä pikku-Fiiatti on ihan paras. Ylihuomenna lähdemme maaseutua ja vuoristoa katselemaan, ei tulis bussilla lähdettyä. Että ei muuta kuin Willie Nelsonit täysille ja tien päälle!
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Halpa, halvempi, taimen.
Onko Espanjassa halpaa? Monilla on se käsitys, että on. Vastaus on kyllä. Ja ei.
Riippuu, ihan niinkuin muuallakin, pitkälti siitä mitä ostaa. Claro.
Viikon tai kahden lomamatkahan ei anna täyttä kuvaa hintatasosta, koska silloin hyvin pitkälti käytetään niitä turisteille suunnattuja palveluita. Olkoonkin, että nuo kyseiset palvelut on meidän koti-Suomen hintoihin verrattuna halpoja, halvemmallakin saa. Olut sopii tähänkin tilanteeseen. Siis mittariksi. Hinnoista siis.
Benalmadena ei onneksi ole ihan niin turistirysä kuin naapurinsa Torremolinos ja Fuengirola eli täältä löytyy paikallistakin meininkiä ja se tietty vaikuttaa hintoihin. Arroyo de la Mielissä eli keskustassa saapi olusen noin eurolla. Perheemme suosittelee lämpimästi Espanjan laajuista ketjua nimeltään Cerveceria 100 montaditos ( www.100montaditos.com ). Jos olusen ja pienen suolapalan nälkä yllättää, kannattaa mennä. Tarjolla on salaatteja, ranskalaisia ja minisämpylöitä erilaisin täyttein. Halvin sämppi maksaa 80 senttiä ja kallein 2 euroa. Ja kirsikkana kakussa, jos ostat "ruoan", maksaa 0,5l olut euron. Jos et, se maksaa 2 euroa. Maanantaisin siellä on tajous; 2 olutta ja 6 sämppiä vitosella, 25 olutta ja 25 sämppiä 25€ ja viimein 100 olutta ja 100 sämppiä - kyllä - 100€. Että ei muuta kuin kaverit messiin ja kaljalle.
Kun siirtyy rantaan ja sataman liepeille, missä turistit pörrää, on kalja heti ainakin tuplasti kalliimpaa.
Ruokakauppaan meillä menee puolet vähemmän rahaa kuin kotona. Tulee toki syötyäkin vähemmän kun on niin lämmintä, mutta on se ruoka oikeasti halvempaakin. Seuraa esimerkkejä: maitolitra n.60 senttiä, litran juotava jogurtti 1,20€, tuore taimen 5€/kilo, 1,5 litran jäätee 1,25€ ( muutenkin kaikki juomat on huomattavasti halvempia ) ja niin edespäin. Lähes kaikki on edes vähän halvempaa kuin Suomessa. Ja toistan vielä: tuore taimen 5€/kilo!
Sitten on tuo kuningas alkoholi, jota myös saa maitokaupasta ostaa. Me kun tykätään punaviinistä niin ei se yhtään haittaa, että pullo ihan kelvollista punkkua irtoaa parilla eurolla. Sitten kun haluaa pröystäillä niin voi sijoittaa euron lisää. Viskipullon saa vitosella, samoin rommit ja konjakit ja muut.
Summa summarum, ruoka ja juoma ovat siis halvempia kuin Suomessa.
Moni muu asia sitten ei olekaan. Turistikrääsäkauppoja lukuunottamatta vaatteet on ihan yhtä kalliita kuin kotona. Samoin kenkäosasto. Minä en tosin ole korkkareita vuosiin ostanut, joten olen ehkä hieman jäävi sanomaan, mutta siinä 30€ kieppeillä nuo näyttäisivät olevan.
Dvd:t samoissa hinnoissa ja konsolipelit. Hajuvedet ehkä jopa vähän kalliimpia. 95-bensa on siinä 1,40-1,50€.
Paljonhan tästä hintavertailusta voisi kirjottaa ja verrata kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, mutta enpähän viitsi. Tulisi ihan liian pitkä tarina.
Sen verran vielä sanon, että jos asuisin täällä söisin kalaa joka päivä. Tuore taimen 5€/kilo!
Riippuu, ihan niinkuin muuallakin, pitkälti siitä mitä ostaa. Claro.
Viikon tai kahden lomamatkahan ei anna täyttä kuvaa hintatasosta, koska silloin hyvin pitkälti käytetään niitä turisteille suunnattuja palveluita. Olkoonkin, että nuo kyseiset palvelut on meidän koti-Suomen hintoihin verrattuna halpoja, halvemmallakin saa. Olut sopii tähänkin tilanteeseen. Siis mittariksi. Hinnoista siis.
Benalmadena ei onneksi ole ihan niin turistirysä kuin naapurinsa Torremolinos ja Fuengirola eli täältä löytyy paikallistakin meininkiä ja se tietty vaikuttaa hintoihin. Arroyo de la Mielissä eli keskustassa saapi olusen noin eurolla. Perheemme suosittelee lämpimästi Espanjan laajuista ketjua nimeltään Cerveceria 100 montaditos ( www.100montaditos.com ). Jos olusen ja pienen suolapalan nälkä yllättää, kannattaa mennä. Tarjolla on salaatteja, ranskalaisia ja minisämpylöitä erilaisin täyttein. Halvin sämppi maksaa 80 senttiä ja kallein 2 euroa. Ja kirsikkana kakussa, jos ostat "ruoan", maksaa 0,5l olut euron. Jos et, se maksaa 2 euroa. Maanantaisin siellä on tajous; 2 olutta ja 6 sämppiä vitosella, 25 olutta ja 25 sämppiä 25€ ja viimein 100 olutta ja 100 sämppiä - kyllä - 100€. Että ei muuta kuin kaverit messiin ja kaljalle.
Kun siirtyy rantaan ja sataman liepeille, missä turistit pörrää, on kalja heti ainakin tuplasti kalliimpaa.
Ruokakauppaan meillä menee puolet vähemmän rahaa kuin kotona. Tulee toki syötyäkin vähemmän kun on niin lämmintä, mutta on se ruoka oikeasti halvempaakin. Seuraa esimerkkejä: maitolitra n.60 senttiä, litran juotava jogurtti 1,20€, tuore taimen 5€/kilo, 1,5 litran jäätee 1,25€ ( muutenkin kaikki juomat on huomattavasti halvempia ) ja niin edespäin. Lähes kaikki on edes vähän halvempaa kuin Suomessa. Ja toistan vielä: tuore taimen 5€/kilo!
Sitten on tuo kuningas alkoholi, jota myös saa maitokaupasta ostaa. Me kun tykätään punaviinistä niin ei se yhtään haittaa, että pullo ihan kelvollista punkkua irtoaa parilla eurolla. Sitten kun haluaa pröystäillä niin voi sijoittaa euron lisää. Viskipullon saa vitosella, samoin rommit ja konjakit ja muut.
Summa summarum, ruoka ja juoma ovat siis halvempia kuin Suomessa.
Moni muu asia sitten ei olekaan. Turistikrääsäkauppoja lukuunottamatta vaatteet on ihan yhtä kalliita kuin kotona. Samoin kenkäosasto. Minä en tosin ole korkkareita vuosiin ostanut, joten olen ehkä hieman jäävi sanomaan, mutta siinä 30€ kieppeillä nuo näyttäisivät olevan.
Dvd:t samoissa hinnoissa ja konsolipelit. Hajuvedet ehkä jopa vähän kalliimpia. 95-bensa on siinä 1,40-1,50€.
Paljonhan tästä hintavertailusta voisi kirjottaa ja verrata kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, mutta enpähän viitsi. Tulisi ihan liian pitkä tarina.
Sen verran vielä sanon, että jos asuisin täällä söisin kalaa joka päivä. Tuore taimen 5€/kilo!
torstai 20. syyskuuta 2012
Talvi tulee. Piste.
Espanja siirtyy 1.10. "virallisesti" talviaikaan. Käytännössä siis aukioloaikoja lyhennetään, jotkut paikat menevät kokonaan kiinni ( jotkut ovat kiinni tammi-helmikuun ), uima-altaat suljetaan ja kaupoissa aletaan myydä talvivaatteita. Meikäläisittäin välikausivaatteita.
Onhan täällä talvella kylmä ( hah hah haa ), tammi-helmikuussa keskilämpötila on vain 11-12 astetta, päivisin kuitenkin voi olla 16 astetta. Lokakuussakin on vielä parikymmentä astetta. Ei se nyt minusta kylmä ole, mutta minä olenkin suomalainen joka on tottunut periferisiin olosuhteisiin.
Vielä on lämmintä, nytkin mittari näyttää 27 astetta varjossa. Silti meidän allas on kiinni. Koska niin on päätetty. Kelejä riittäisi vielä muutamaksi viikoksi ja näköjään asiakkaitakin koska altaalla on lähes aina porukkaa, varsinkin viikonloppuisin. Mutta niin on päätetty. Eikö tämä sulkemisaika voisi olla joustava noin niinkun säiden yms. mukaan? Ei, koska niin on päätetty ja talvi alkaa ensi viikolla.
Tämä kai tavallaan kuvaa niitä syitä miksi Espanjassa on talouskriisi. Asiat tehdään tietyllä tavalla koska niin on päätetty sen sijaan, että asiat tehtäisi sen mukaan mikä on kysyntä ja tarve.
Suomeen on ennustettu hyisen kylmää talvea mikäli iltapäivälehtiä on uskominen. Tulisivat espanjoolit käymään Suomessa niin tietäisivät mikä on talvi.
Mutta täällä talvii alkaa reilun viikon päästä. Koska niin on päätetty.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
No hay eineksiä.
Jälleen yksi viikko takana. Viisi jäljellä.
Meinaavat peijoonit laittaa taloyhtiön puulin kiinni huomenna. Missään siitä ei ole ilmoitettu, mutta pieni tiedustelu uimavalvojalta ja selvisi, että näin on. Toki altaalle voi mennä myöhemminkin siitä aidassa olevasta aukosta, joka on julkinen salaisuus. Ei haittaa mitään, sanoi valvojakin, kaikki niin tekee. Niin myös me, altaalla on aukioloaikojen ulkopuolella enenmmän porukkaa kuin silloin kun se on auki.
Paikallinen yksityissairaalakin tuli tuossa toissapäivänä testattua. Pikkupossun oletettu hampaiden tekeminen osoittautuikin suutulehdukseksi. Suuhun tulee rakkoja, ikenet turpoaa ja niistä vuotaa verta. Syöminen sattuu ja on kuumetta. Ei pitäis pussailla poikakavereita….
Sairaalassa ( Xanit International hospital ) homma toimi mainiosti. Lastenlääkärillä käynti, nieluviljelyn otto, uusi käynti lääkärillä tuloksia ja hoito-ohjeita varten noin tunnissa. Suomessa olis mennyt useampi. Pikkupossu voi jo paremmin, kiitos kysymästä. Ruokakin maistuu jo, varsinkin kaikki herkut. Ja kyllä sieltä se hammaskin tänään bongattiin, että sekin sitten vielä kiusaa samalla. Mutta pikkupossu on sitkeä sissi.
Tällä viikolla kävimme ekan kerran silleen isosti kaupassa. Isäntä sai raahata hiki hatussa ostoksia ylös ja alas mäkiä. Pari eroa Suomen ja Espanjan välillä taas pisti silmään.
Ensinnäkin pakkauskoot. Ne on monessa tuotteessa selvästi pienempiä täällä. Esimerkiksi lihat. Monestihan Suomessa lihat on noin kolmelle hengelle per paketti. Täällä noin kahdelle. Meitä on 2,5 ja meillä kotona usein jää ruokaa sellainen ärsyttävän pieni määrä yli jota ei oikein viitsi säästää kun se ei riitä mihinkään. Täällä paketista ei jää yli kun siinä on vähemmän. Ainahan voi ostaa useamman paketin.
Sitten on valikoima. Tuo meidän lähikauppa Mercadona on kokoluokaltaa tommonen aika perus K-market. Siellä on kalatiski ja lihatiski erikseen. Hyllyvälit on väljempiä kuin Suomessa. Lisäksi siellä on suhteettoman suuri kemppariosasto puhumattakaan siitä, että viiinit ja viinat vievät yhden hyllyvälin. Niin ja tosiaan, viinaksia saa kaupasta, viinipullo maksaa melkein saman verran kuin maito eikä täällä kukaan pyöri kännissä häiriköimässä. Kyllä me deekut suomalaisetkin osattaisi tämän asian kanssa tulla toimeen, päättäjät vink vink.
Asiaan. Se mitä sieltä ei löydy on hyllytolkulla säilykkeitä ja eineksiä. Niitä on joo, mutta huomattavasti vähemmän. Tuoretta ruokaa sitäkin enemmän. Ja kalat ja lihat vaikuttaisivat hyvin pitkälti olevan lähiruokaa. Ja edullista. Ostin 1,5kg kanaa. Siinä oli koko kana pistetty lihakirveellä paloiksi luineen päivineen, vähän höyheniäkin oli mukana. Turhat prosessoinnit sikseen. Maksoi vitosen. Siitä oli hyvä tehdä pata.
Lihoja on muutenkin kattava valikoima, eri ruhonosia ja suurin osa maustamattomia. Suomessa suurin osa lihoista lilluu siinä samassa marinadissa ja vaihtoehdot ruhonosista on aika suppeat. Miksi? Siksi, että me ollaan nirsoja ja syödään ne loput osat jauhelihana.
Kalaakin on jos jonkinlaista. Tietysti kun näin Välimeren äärellä ollaan niin onhan tuossa merta mistä ammentaa. Mutta jos kerran Suomessa myytävä Norjan lohi kasvatetaan Chilessä, josta se lennätetään Thaimaahan fileoitavaksi ja sitten meidän kauppoihin, niin miksei täältä voisi lennättää meillekin vähän kaloja niiden iänikuisten lohien ja siikojen kaverikis?
Vaikka kokki koulutukseltani olenkin ja mielestäni ihan hyvää ruokaa tehnyt ( ainakin vaa'an mukaan ), joutuu täällä taitoni koetukselle. Tulee tehtyä uusia ruokia. Tulee syötyäkin vähemmän kun ei ole sitä ylijäämään mikä pitää-syödä-pois-kun-ei-viiitsi-roskiinkaan-heittää.
On meillä taas opittavaa.
Meinaavat peijoonit laittaa taloyhtiön puulin kiinni huomenna. Missään siitä ei ole ilmoitettu, mutta pieni tiedustelu uimavalvojalta ja selvisi, että näin on. Toki altaalle voi mennä myöhemminkin siitä aidassa olevasta aukosta, joka on julkinen salaisuus. Ei haittaa mitään, sanoi valvojakin, kaikki niin tekee. Niin myös me, altaalla on aukioloaikojen ulkopuolella enenmmän porukkaa kuin silloin kun se on auki.
Paikallinen yksityissairaalakin tuli tuossa toissapäivänä testattua. Pikkupossun oletettu hampaiden tekeminen osoittautuikin suutulehdukseksi. Suuhun tulee rakkoja, ikenet turpoaa ja niistä vuotaa verta. Syöminen sattuu ja on kuumetta. Ei pitäis pussailla poikakavereita….
Sairaalassa ( Xanit International hospital ) homma toimi mainiosti. Lastenlääkärillä käynti, nieluviljelyn otto, uusi käynti lääkärillä tuloksia ja hoito-ohjeita varten noin tunnissa. Suomessa olis mennyt useampi. Pikkupossu voi jo paremmin, kiitos kysymästä. Ruokakin maistuu jo, varsinkin kaikki herkut. Ja kyllä sieltä se hammaskin tänään bongattiin, että sekin sitten vielä kiusaa samalla. Mutta pikkupossu on sitkeä sissi.
Tällä viikolla kävimme ekan kerran silleen isosti kaupassa. Isäntä sai raahata hiki hatussa ostoksia ylös ja alas mäkiä. Pari eroa Suomen ja Espanjan välillä taas pisti silmään.
Ensinnäkin pakkauskoot. Ne on monessa tuotteessa selvästi pienempiä täällä. Esimerkiksi lihat. Monestihan Suomessa lihat on noin kolmelle hengelle per paketti. Täällä noin kahdelle. Meitä on 2,5 ja meillä kotona usein jää ruokaa sellainen ärsyttävän pieni määrä yli jota ei oikein viitsi säästää kun se ei riitä mihinkään. Täällä paketista ei jää yli kun siinä on vähemmän. Ainahan voi ostaa useamman paketin.
Sitten on valikoima. Tuo meidän lähikauppa Mercadona on kokoluokaltaa tommonen aika perus K-market. Siellä on kalatiski ja lihatiski erikseen. Hyllyvälit on väljempiä kuin Suomessa. Lisäksi siellä on suhteettoman suuri kemppariosasto puhumattakaan siitä, että viiinit ja viinat vievät yhden hyllyvälin. Niin ja tosiaan, viinaksia saa kaupasta, viinipullo maksaa melkein saman verran kuin maito eikä täällä kukaan pyöri kännissä häiriköimässä. Kyllä me deekut suomalaisetkin osattaisi tämän asian kanssa tulla toimeen, päättäjät vink vink.
Asiaan. Se mitä sieltä ei löydy on hyllytolkulla säilykkeitä ja eineksiä. Niitä on joo, mutta huomattavasti vähemmän. Tuoretta ruokaa sitäkin enemmän. Ja kalat ja lihat vaikuttaisivat hyvin pitkälti olevan lähiruokaa. Ja edullista. Ostin 1,5kg kanaa. Siinä oli koko kana pistetty lihakirveellä paloiksi luineen päivineen, vähän höyheniäkin oli mukana. Turhat prosessoinnit sikseen. Maksoi vitosen. Siitä oli hyvä tehdä pata.
Lihoja on muutenkin kattava valikoima, eri ruhonosia ja suurin osa maustamattomia. Suomessa suurin osa lihoista lilluu siinä samassa marinadissa ja vaihtoehdot ruhonosista on aika suppeat. Miksi? Siksi, että me ollaan nirsoja ja syödään ne loput osat jauhelihana.
Kalaakin on jos jonkinlaista. Tietysti kun näin Välimeren äärellä ollaan niin onhan tuossa merta mistä ammentaa. Mutta jos kerran Suomessa myytävä Norjan lohi kasvatetaan Chilessä, josta se lennätetään Thaimaahan fileoitavaksi ja sitten meidän kauppoihin, niin miksei täältä voisi lennättää meillekin vähän kaloja niiden iänikuisten lohien ja siikojen kaverikis?
Vaikka kokki koulutukseltani olenkin ja mielestäni ihan hyvää ruokaa tehnyt ( ainakin vaa'an mukaan ), joutuu täällä taitoni koetukselle. Tulee tehtyä uusia ruokia. Tulee syötyäkin vähemmän kun ei ole sitä ylijäämään mikä pitää-syödä-pois-kun-ei-viiitsi-roskiinkaan-heittää.
On meillä taas opittavaa.
torstai 13. syyskuuta 2012
Paluu arkeen?
Noooh, vielä on rahaa tilillä. Ehkä joku toinen kaunis päivä…
Isäpossu ei ole paljon töitään miettinyt. Ääh, se sanoo, huomenna sitten. Se on hieno asenne. Paitsi että isäpossu on meidän perheen paras rahasampo. Nooooh, vielä on rahaa tilillä.
Pikkupossukin on alkanut loistavan ( ja helpon ) alun jälkeen muistamaan omia ominaisuuksiaan. Pientä kiukuttelua, en syö paitsi kun ei ole ruoka-aika, juoksen pakoon vaippaa vaihdettaessa, en halua nukkua….perussettiä. Annetaan pikkupossulle kuitenkin vähän löysää, koska näyttäisi siltä että ne kauan odotetut viimeiset takahampaat tekevät tuloaan. Ainakin kuolasta päätellen. Kiukuttaahan se. Mutta silläkin saralla olemme siis suuntaamassa kohti arkea.
Näiden 7 viikon aikana siis saatamme alustavasti päästä todistamaan edellisen kirjoitukseni todenmukaisuutta. Onko suomalaisen se sama vaikka voissa paistaisi? Onko se arki oikeasti pohjimmiltaan yhtään sen erilaisempaa täällä jahka kuherruskuukausi on ohi?
Sitten jotain vähemmän diippiä. Pikkupossu ui! Jumalauti se ui! Aiempaa kokemusta uimisesta pikkupossulla on peräti 3 kylpyläkäyntiä, niitä ei voida uimiseksi laskea. Pari kertaa dipattu laiturilta jortaaniin, niitäkään ei lasketa. Ensimmäiset 5 päivää mentiin lastenaltaassa, sunnuntaina vihdoin saatiin puhutettua kellukkeet käsiin. Nyt, torstaina, pikkupossu ui. Majormente. Ei huonosti 1v9kk possulta.
Eilen kävimme tutustumassa SeaLifeen, joka sijaitsee Benalmadenan satamassa. Aika pieni paikka, odotin isompaa. Kalat oli kyllä hyvin nähtävillä, mutta ehkä vähän isommat lapset jaksaa niistä kiinnostua. Pikkupossu lähinnä pelkäsi hämärää ympäristöä.
Samalla käyskentelimme satamassa. Benalmadenan satama on vertaansa vailla. Se on aivan Torremolinoksen rajalla ( juu, Torre on siis kävelymatkan päässä ) ja äänestetty neljä kertaa Välimeren parhaaksi huvipursisatamaksi. Sataman "sisällä" on kolme saarta, joissa on aika maustoja kämppiä. Antonio Banderaksellakin on kämppä siellä. Ei näkynyt Antoniota, harmi.
Ravintoita, kauppoja ja ökyjahteja oli ihan vieri vieressä. Illalla satama on varmaan aika hienon näköinen. Ainoa miinus oli, että siellä ravintoloilla oli niitä perus "Hello my friend"-sisäänheittäjiä. Muualla täällä ei ole niitä näkynyt, onneksi. Niitä ei vaan kestä.
Tänään tein tosiaan töitä. Ja sitten olin tunnin altaalla muun possulauman kanssa. Ei vielä ihan normiarkea, huomenna alkaa viikonloppukin.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Espanjassa haisee.
Ja siis kaikella rakkaudella tämä lausunto. Hajut ja tuoksut ovat asia, mihin Suomessa ei useinkaan törmää. Suomi on hyvin kliininen maa, monessakin mielessä. Okei okei, haiseehan Suomessa pakokaasut, Valkeakoski ja kesällä naapurin grilli. Mutta ajatelkaa ihan arkipäiväisellä tasolla, haiseeko teidän ympäristössänne joku? Siis sellainen tunnistettava haju mikä esimerkiksi haisee aina samassa kohtaa. Itselleni ei ainakaan tule mieleen mitään sellaista.
Espanjassa haisee monikin asia. Pankkikriisi nyt ainakin, mutta se on asia erikseen. Mutta ihan käytännön tasolla roskikset, ravintolat, rannalla, kaupassa….kaikkeen tietysti tottuu, mutta ei kai näin moniin hajuihin.
Espanjassa kuuluu.
Täällä kuuluu elämä. Puheen sorinaa ihan joka paikassa. Jotenkin täällä ollaan enemmän läsnä arjessa. Suomessa on aika hiljaista loppujen lopuksi. Suomalaiset ovat hiljaista kansaa. Puhutaan puhuteltaessa. Pakerretaan töissä, sitten mennään kotiin ja ollaan siellä hiljaa porukalla. Jos metelöi, naapuri valittaa.
Suomi elää 3kk vuodesta, kesällä. Täällä ei eletä 3kk vuodesta, talvella. Tottakai ilmasto vaikuttaa niihin hajuihin ja meteliin. Lämpö tuo roskiksen aromit kaikkien sieraimille, ravintolat ovat yhtä suurta terassia ja onhan se ihmisen mieli iloisempi kun aurinko paistaa. Pitäisikö Suomi siis siirtää noin 3000km etelämmäksi? Osa suomalaisistahan tänne on jo siirtynyt havaijipaitoineen ja sandaalit+sukat-yhdistelmineen. Ovatko he kovin pahoillaan siitä, että täällä haisee ja naapurit metelöi? Eivät.
Tulisikohan meistä kansakuntana positiivisempia ja ulospäinsuuntautuneempia jos meilläkin olisi 300 päivää aurinkoa vuodessa? Unohtaisimmeko sen kliinisyyden minkä keskellä nyt elämme ja antaisimmeko niin sanotusti mennä?
Alkaisimmeko mekin haista jollekin? Alkaisimmeko mekin elää? Vaikka onko suomalainen se sama suomalainen vaikka voissa paistaisi?
Lapsellista.
Jo viikossa on käynyt selväksi muutama huomioitava asia lapsen kanssa matkustaville. Kaikki ei ole niinkuin lintukodossamme Suomessa...
Ensinnäkin maito. Lapsethan juovat maitoa, right? Meilläpäin lapset juovat maidolta maistuvaa maitoa, täällä kaiketi eivät. Tuollaisen alle 2-vuotiaan kanssa kulkiessa olemme tottuneet ottamaan maitoa mukaan, että on sitten pikkupossulle lohtujuomaa kun oikein rupeaa harmittamaan. Mm. Muksu-maidot 200ml:n pulloissa ovat olleet hyviä tähän tarkoitukseen. Maitoa löytyy lapsille 200ml:n tetroissa joka kioskista suklaan, mansikan, vanilijan ja mansikka-banaanin makuisena, mutta ei maidon makuisena. Maidon maikuista maitoa pikkutetroissa saa hakemalla hakea. Löytyi kuitenkin, jee. Maitojauhetta toki löytyy, mutta onhan se lievästi epäilyttävää kulkea pussillinen valkoista jauhetta mukanaan…
Toinen asia on lasten purkkiruoat. Pikkupossu syö kyllä samaa ruokaa kuin mekin hyvin pitkälti, mutta onhan se hyvä olla purkkiruokaakin ihan just in case. Täällä lapset eivät vissiin syö purkkiruokaa 8kk:n jälkeen tai ovat pysyvästi hampaattomia. Ei meinaa ota löytyäkseen yhtään purkkiruokaa joka olisi tarkoitettu yli 8kk:n ikäiselle tai olisi vähän karkeampaa kuin totaalista muusia jota voisi pillillä imeä. Pikkupossu katsoo sitä mössöä lähinnä ilmeellä "ootko tosissas…?". Fuengirolan Suomi-kaupassa on vanhaa kunnon Pilttiä, sitä siis hätävaraksi.
Kolmas asia, vaipat. Kaiketi housuvaipat on enemmän pohjoiseurooppalainen juttu. Housuvaippoja löytyy aika nihkeästi ja pienissä paketeissa. Teippivaippoja sitten onkin överimegapakkauksissa. Mainittakoon tosin, että ostamamme housuvaipat ovat parhaita mitä olen pikkupossulle pukenut.
Tästä aasinsillalla itse lapsiin. Espanjalaiset lapset on tosi pieniä. Siis lyhyitä ja laihoja. On huvittavaa, että altaalla paikalliset kutsuvat meitin pikkupossua vauvaksi "bebe", vaikka pikkupossu on isompi kuin heidän 2-3-vuotiaansa. Ja pikkupossu on ihan normikokoinen lapsi nimestään huolimatta.
Benalmadena ja lähialueet on kyllä tosi sopivia lapsille, mitä nyt jyrkkiä mäkiä joita rattaat ei tee yhtään kevyemmiksi. On leikkipuistoja, SeaLife, Tivoli, perhospuisto, eläintarha, vesipuisto…Lapset matkustaa ilmaiseksi busseissa ja junissa. Taksit ottavat kyytiin ilman turvaistuimia. Lapsista pidetään ja niille hymyillään. Eli tähänastisten kokemusten perusteella voimme suositella lapsiperheille.
Yksi mukavimmista asioista on ollut katsoa kun lapset iästä, kansallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta leikkivät yhdessä altaalla ja leikkipuistoissa ( mitä nyt pikkupossu välillä vähän komentaa muita, varsinkin poikia ). Ei haittaa vaikka he eivät ymmärrä toistensa kieltä, lasten kieli näyttäisi olevan universaali ja hauskaa on.
Oi, ollapa itsekin lapsi. Silloin kaikki on helppoa. Miksiköhän me aikuiset tehdään asioista niin vaikeita…?
Ensinnäkin maito. Lapsethan juovat maitoa, right? Meilläpäin lapset juovat maidolta maistuvaa maitoa, täällä kaiketi eivät. Tuollaisen alle 2-vuotiaan kanssa kulkiessa olemme tottuneet ottamaan maitoa mukaan, että on sitten pikkupossulle lohtujuomaa kun oikein rupeaa harmittamaan. Mm. Muksu-maidot 200ml:n pulloissa ovat olleet hyviä tähän tarkoitukseen. Maitoa löytyy lapsille 200ml:n tetroissa joka kioskista suklaan, mansikan, vanilijan ja mansikka-banaanin makuisena, mutta ei maidon makuisena. Maidon maikuista maitoa pikkutetroissa saa hakemalla hakea. Löytyi kuitenkin, jee. Maitojauhetta toki löytyy, mutta onhan se lievästi epäilyttävää kulkea pussillinen valkoista jauhetta mukanaan…
Toinen asia on lasten purkkiruoat. Pikkupossu syö kyllä samaa ruokaa kuin mekin hyvin pitkälti, mutta onhan se hyvä olla purkkiruokaakin ihan just in case. Täällä lapset eivät vissiin syö purkkiruokaa 8kk:n jälkeen tai ovat pysyvästi hampaattomia. Ei meinaa ota löytyäkseen yhtään purkkiruokaa joka olisi tarkoitettu yli 8kk:n ikäiselle tai olisi vähän karkeampaa kuin totaalista muusia jota voisi pillillä imeä. Pikkupossu katsoo sitä mössöä lähinnä ilmeellä "ootko tosissas…?". Fuengirolan Suomi-kaupassa on vanhaa kunnon Pilttiä, sitä siis hätävaraksi.
Kolmas asia, vaipat. Kaiketi housuvaipat on enemmän pohjoiseurooppalainen juttu. Housuvaippoja löytyy aika nihkeästi ja pienissä paketeissa. Teippivaippoja sitten onkin överimegapakkauksissa. Mainittakoon tosin, että ostamamme housuvaipat ovat parhaita mitä olen pikkupossulle pukenut.
Tästä aasinsillalla itse lapsiin. Espanjalaiset lapset on tosi pieniä. Siis lyhyitä ja laihoja. On huvittavaa, että altaalla paikalliset kutsuvat meitin pikkupossua vauvaksi "bebe", vaikka pikkupossu on isompi kuin heidän 2-3-vuotiaansa. Ja pikkupossu on ihan normikokoinen lapsi nimestään huolimatta.
Benalmadena ja lähialueet on kyllä tosi sopivia lapsille, mitä nyt jyrkkiä mäkiä joita rattaat ei tee yhtään kevyemmiksi. On leikkipuistoja, SeaLife, Tivoli, perhospuisto, eläintarha, vesipuisto…Lapset matkustaa ilmaiseksi busseissa ja junissa. Taksit ottavat kyytiin ilman turvaistuimia. Lapsista pidetään ja niille hymyillään. Eli tähänastisten kokemusten perusteella voimme suositella lapsiperheille.
Yksi mukavimmista asioista on ollut katsoa kun lapset iästä, kansallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta leikkivät yhdessä altaalla ja leikkipuistoissa ( mitä nyt pikkupossu välillä vähän komentaa muita, varsinkin poikia ). Ei haittaa vaikka he eivät ymmärrä toistensa kieltä, lasten kieli näyttäisi olevan universaali ja hauskaa on.
Oi, ollapa itsekin lapsi. Silloin kaikki on helppoa. Miksiköhän me aikuiset tehdään asioista niin vaikeita…?
lauantai 8. syyskuuta 2012
Alkushokki/-shokittomuus
Matka oli kokonaisuutena positiivinen kokemus. Lähtökohdat olivat aika pelottavat koska en saanut nukuttua sekuntiakaan. Kolmen eri nukkumispaikan ja parin tunnin pyörimisen jälkeen päätin lopettaa yrittämisen, kävi miten kävi. Noin 01.30, kolmen tunnin unien jälkeen pikkupossu siirrettiin autoon nukkumaan ja matka konkreettisesti alkoi. No eihän se pikkupossu nukkunut autossa kuin ehkä vartin. Yö ja rekat olivat aivan liian kiinnostavia. Lentokenttäkin oli kiinnostava. Ei vieläkään itkua, hyvä hyvä.
Jopa itse lentokoneessa oli kiinnostavaa, nousu oli kiinnostava ja sitten kiinnostus lopahti. Pieni itkukohtaus ja sitten äitipossu ja pikkupossu nukkuivat koko lennon. Great!
Olimme ostaneet kämpän vuokraajilta myös kuljetuksen kentältä. Nyt tiedämme, että taksilla olisi päässyt ihan yhtä helposti ja halvemmalla. Jos on osoite tiedossa, niin taksilla vaan reippaasti.
Niin, tämä meitin kuski….lopultahan se meni niin, että me ohjasimme hänet perille ( Go Google maps! ).
Perillä viimein. Kolmen tunnin unilla rupesikin olemaan takki aika tyhjänä.
Jaa että altaalle köllimään…? No way in hell! Ohjelmassa ensimmäisenä kaupassa käynti, pikkupossu tarvitsee ruokaa. Ja maitoa. Mainittakoon tähän väliin, että korkeuserot näillä main on aika messeviä. Jos kaipaat hyvää perse-reisi-pohje-reeniä niin tervetuloa tänne! Meidän kämpiltä ei ole bussipysäkille kuin noin 300m, mutta ensimmäiset 200m on 30 asteen nousua ja viimeiset 100m 40 asteen nousua, että hoosiannaa huutaa kintut heti lähtiessä ja kauhia hiki on jo ennenkuin ollaan missään. Onneksi tuohon lähi-Mercadonaan on oikopolku joka säästää kaikkia edellä mainittuja lihaksia edes vähän. Toki me mentiin ensin harhaan, mutta ei siitä sen enempää…
Seuraavan päivän agendassa oli nettimokkulan hommaaminen…huoh. Arroyo de la Mielin keskustassa olevasta Orangen myymälästä sellaisen sitten saimme hommattua. Sitä edelsi lukuisa määrä ylämäkiä, hikeä ja kirosanoja. Asiaan…no eihän se tietenkään toiminut se mokkula. Ongelmana oli, että meitin MacBook on liian uusi! Ei ole yhteensopiva! Prkl. Seuraavana päivänä takaisin myymälään, tunti siellä, no can do, toiseen paikkaan, yes can do. Ko. paikka on Pc4U Arroyo de la Mielin aseman lähellä. Hyvää ja rehellistä palvelua englanniksi. Suosittelemme. Tarvitsimme reitittimen eli sellaisen pömpelin joka jakaa 3G-yhteyden langattomaksi verkoksi. Ironia läppäsi naamalle…jätimme samanmoisen vempeleen kotiin, koska " ei me sitä tarvita siellä"….
Loppu hyvin kaiki hyvin, nyt meillä on netti kämpässä. Ylikallis ja hidas, mutta netti kuitenkin.
Vihjeenä matkaajille, täällä on useissa kahviloissa ja ravintoloissa ilmainen wi-fi. Sitä kannattaa hyödyntää, niin mekin teemme ja säästämme omat gigamme.
Olemme siis kotiutuneet. Hikoilukin on jo parissa päivässä vähentynyt vuolaasta siedettävään. Pikkupossu on jo saanut uikkarinrajat altaalla + pari kaveria + poikakaverin. Kaupasta on ruvennut löytymään muutakin kuin euron maksavat punkut ja pohkeet ovat lakanneet kramppaamasta.
Lämpötila on tänään siinä +30 kieppeillä ja samanlaista lupaavat jatkossakin. Kaikki hyvin. Todo bien. Enää ei vituta.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Kummallinen ihmismieli
Viimeinen yö kotona. Ensi yönä klo 01.30 lähtee possulauma kohti lentokenttää ja sitten Malagaa.
Viimeinen yö...nyyh.
Sitä on ihan ihmeen haikea olo. Tai ehkä paremminkin skitsofreeninen. Välillä on ihan intona, välillä haikeana. Välillä hirvee paniikki, että onko kaikki tarvittava pakattu, välillä ei vois vähempää kiinnostaa.
Oli kaikki pakattu tai ei, reilun 24 tunnin päästä alkaa olemaan myöhäistä purkaa laukkuja ja tarkistaa. Näillä mennään.
Ulkona tihuuttaa vettä, on harmaata ja ankeaa. Seuraavan kerran kirjoittelen teille aurinkoisesta Benalmadenasta. Jahka olemme asettuneet taloksi ja saaneet läppärin uuteen sijoituspaikkaansa, kerron kaiken lentomatkasta ja lämpöaallon tuomasta alkujärkytyksestä.
Ulkona tihuuttaa vettä, on harmaata ja ankeaa. Silti olo on haikea. Kummallinen on tuo ihmismieli välillä...
Adios. Hasta luego.
Viimeinen yö...nyyh.
Sitä on ihan ihmeen haikea olo. Tai ehkä paremminkin skitsofreeninen. Välillä on ihan intona, välillä haikeana. Välillä hirvee paniikki, että onko kaikki tarvittava pakattu, välillä ei vois vähempää kiinnostaa.
Oli kaikki pakattu tai ei, reilun 24 tunnin päästä alkaa olemaan myöhäistä purkaa laukkuja ja tarkistaa. Näillä mennään.
Ulkona tihuuttaa vettä, on harmaata ja ankeaa. Seuraavan kerran kirjoittelen teille aurinkoisesta Benalmadenasta. Jahka olemme asettuneet taloksi ja saaneet läppärin uuteen sijoituspaikkaansa, kerron kaiken lentomatkasta ja lämpöaallon tuomasta alkujärkytyksestä.
Ulkona tihuuttaa vettä, on harmaata ja ankeaa. Silti olo on haikea. Kummallinen on tuo ihmismieli välillä...
Adios. Hasta luego.
perjantai 31. elokuuta 2012
Oheishyötyä
Pidemmälle "lomalle" lähtemisessä on niiden itsestäänselvien hyötyjen lisäksi myös oheishyötyjä. Näin olen huomannut.
Kuluneiden lähiviikkojen aikana on tullut tehtyä kaikkia niitä pikku hommia, ns. maintenancia, joita omakotiasumisessa tulee vastaan jatkuvasti, mutta aina niitä lykätään tuonnemmaksi. Terassin kaiteet saatiin vihdoin hiottua ja uudelleen maalattua, kuihtuneet-mutta-kyllä-ne-vielä-kukkii kasvit on saatettu viimeinkin viimeiselle matkalleen kompostoitumaan, ilmalämpöpumpun suodatin on putsattu ( vastahan siitä on puoli vuotta puhuttu ) ynnä muuta ynnä muuta.
Kaikkein näkyvin, ja minusta ehkä paras, oheishyöty näkyy jääkaapissa. Tiedättekö kaikki ne purkit ja purnukat joissa on mitä milloinkin kastikkeita ja tahnoja? Jotka täyttävät vähintään 1,5 hyllyä....jos niitä joskus sitten myöhemmin tulisi käytettyä....joissa on parasta ennen-päiväys mennyt ainakin 6kk sitten ( yleensä huomattavasti kauemmin )...ne ovat vihdoin saaneet kyytiä! Jos eivät käytössä niin roskiksen täytteenä.
Samaa kohtelua ovat kokeneet kuivakaappi ja pakastin. Pakastin tosin on saanut täytettä syksyn marjasadosta, mutta alta ovat poissa vadelmat vuodelta 2005. Talonvahdeille annettiin vielä valtuudet käyttää mitä vain haluavat keittiön kaapeista, joten oi sitä autuutta tulla sitten kotiin ja voida täyttää jääkaappi tuoreella tavaralla. Aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Lisäksi plussana talonvahtimme on jonkin sortin neat freak ( tiedät kuka olet, love you, pus =) <3 ). Jopa kyläillessään meillä pikkupossun tavarat siivoutuvat paikoilleen ja keittiö siivoutuu ruoan jälkeen alta aikayksikön. On siis hyvinkin mahdollista, että meidän oma pikku possula on paremmassa kunnossa palatessamme kuin lähtiessämme. Ainahan voi toivoa...
3 kokonaista päivää jäljellä lähtöön....mitähän sitä vielä ehtisi tehdä?
Kuluneiden lähiviikkojen aikana on tullut tehtyä kaikkia niitä pikku hommia, ns. maintenancia, joita omakotiasumisessa tulee vastaan jatkuvasti, mutta aina niitä lykätään tuonnemmaksi. Terassin kaiteet saatiin vihdoin hiottua ja uudelleen maalattua, kuihtuneet-mutta-kyllä-ne-vielä-kukkii kasvit on saatettu viimeinkin viimeiselle matkalleen kompostoitumaan, ilmalämpöpumpun suodatin on putsattu ( vastahan siitä on puoli vuotta puhuttu ) ynnä muuta ynnä muuta.
Kaikkein näkyvin, ja minusta ehkä paras, oheishyöty näkyy jääkaapissa. Tiedättekö kaikki ne purkit ja purnukat joissa on mitä milloinkin kastikkeita ja tahnoja? Jotka täyttävät vähintään 1,5 hyllyä....jos niitä joskus sitten myöhemmin tulisi käytettyä....joissa on parasta ennen-päiväys mennyt ainakin 6kk sitten ( yleensä huomattavasti kauemmin )...ne ovat vihdoin saaneet kyytiä! Jos eivät käytössä niin roskiksen täytteenä.
Samaa kohtelua ovat kokeneet kuivakaappi ja pakastin. Pakastin tosin on saanut täytettä syksyn marjasadosta, mutta alta ovat poissa vadelmat vuodelta 2005. Talonvahdeille annettiin vielä valtuudet käyttää mitä vain haluavat keittiön kaapeista, joten oi sitä autuutta tulla sitten kotiin ja voida täyttää jääkaappi tuoreella tavaralla. Aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Lisäksi plussana talonvahtimme on jonkin sortin neat freak ( tiedät kuka olet, love you, pus =) <3 ). Jopa kyläillessään meillä pikkupossun tavarat siivoutuvat paikoilleen ja keittiö siivoutuu ruoan jälkeen alta aikayksikön. On siis hyvinkin mahdollista, että meidän oma pikku possula on paremmassa kunnossa palatessamme kuin lähtiessämme. Ainahan voi toivoa...
3 kokonaista päivää jäljellä lähtöön....mitähän sitä vielä ehtisi tehdä?
maanantai 27. elokuuta 2012
Räkää odotellessa.
Nyt se iski! En kyllä tiedä mikä, mutta joku nyt iski. Isäpossu flunssailee, itsellänikin kurkkua kivistää aamuisin ja nenä vuotaa alati kiihtyvällä tahdilla. Kai tuo pikkupossukin tuosta jonkun räkätaudin saa. Tähän väliin huomautettakoon, että meillä ei yleensä sairastella, ei edes pikkupossu. Vastoin sitä yleistystä, että pikkulapset ovat lähes koko ajan räkätaudissa ( vähintään ), ei meidän pikkupossu ole ollut kipeänä kuin ehkä kolmesti tai neljästi. Ja nekin ovat olleet hyvin nopeita ja helppoja keissejä.
Eli todennäköisesti tämä possulauma on ensi sunnuntaina vuoteenomina, räkää joka paikassa.
Onko tämä nyt seuraus hieman liian vähäisestä vaatetuksesta vai joku psykosomaattinen oire reissun lähestymisestä? Onhan se hieman nurinkurista pakata kesävaatteita ja samalla pitäisi pukea enemmän päälle. Ja kyllä, olen aloittanut konkreettisen pakkaamisen vaikka lupasin, että vasta tällä viikolla. Mulla on siihen kyllä ihan hyvä selitys: puhtaiden vaatteiden pino alkoi siihen malliin kasvaa ja kallistua kohti lattiaa, että pakkohan niitä oli siitä jonnekin siirtää. Miksi siis siirtäisin niitä ensin kaappiin ja sieltä laukkuun...que?
Lämmin ( lue; helvetin kuuma ) Benalmadenassa on edelleen. Saapumispäiväksi on luvattu +34, tasan puolet lämpimämpää kuin tänne. Taidan jättää takin kotiin. Jos siis emme ole kipeitä vielä kotona, niin todennäköisesti eka viikko menee sitten sairastaessa. Ilmastointilaite tulee kumminkin laitettua liian kovalle aluksi. Niin se aina menee.
Viimeinen viikko on siis käynistynyt. Lähtöä odotellessa. Ja räkää.
Eli todennäköisesti tämä possulauma on ensi sunnuntaina vuoteenomina, räkää joka paikassa.
Onko tämä nyt seuraus hieman liian vähäisestä vaatetuksesta vai joku psykosomaattinen oire reissun lähestymisestä? Onhan se hieman nurinkurista pakata kesävaatteita ja samalla pitäisi pukea enemmän päälle. Ja kyllä, olen aloittanut konkreettisen pakkaamisen vaikka lupasin, että vasta tällä viikolla. Mulla on siihen kyllä ihan hyvä selitys: puhtaiden vaatteiden pino alkoi siihen malliin kasvaa ja kallistua kohti lattiaa, että pakkohan niitä oli siitä jonnekin siirtää. Miksi siis siirtäisin niitä ensin kaappiin ja sieltä laukkuun...que?
Lämmin ( lue; helvetin kuuma ) Benalmadenassa on edelleen. Saapumispäiväksi on luvattu +34, tasan puolet lämpimämpää kuin tänne. Taidan jättää takin kotiin. Jos siis emme ole kipeitä vielä kotona, niin todennäköisesti eka viikko menee sitten sairastaessa. Ilmastointilaite tulee kumminkin laitettua liian kovalle aluksi. Niin se aina menee.
Viimeinen viikko on siis käynistynyt. Lähtöä odotellessa. Ja räkää.
tiistai 21. elokuuta 2012
Espanjalainen munakas
2 viikkoa lähtöön. 14 päivää. 336 tuntia, ehkä vähän alle.
Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, meidät on vallannut jonkinlainen käsittämätön tyyneys. Ei työstressiä, ei muutakaan stressiä. Kaikki lutviutuu. Olisikohan sitä jo henkisesti jossain siirtymävaiheessa kodin ja lomakodin välillä?
Makunystyrät ovat jo ainakin siirtyneet odotusaulaan. Mielessä välähtelee vähän väliä paellat, bogadillot, espanjalainen munakas, mmmmm.....isäpossu on uhannut grillata joka päivä. Aamiaisetkin. Aamiainen onkin se ruokailu mistä molemmat selkeästi eniten näkevät päiväunia. Mistähän sekin johtuu? Ei me kotona koskaan aamiaiseen pahemmin panosteta, nykyään tosin vähän enemmän kun pitää pikkupossulle opettaa, että aamiainen on se päivän tärkein ateria. Mutta joka tapa(u)ksessa, suu maiskuu jo espanjalaisten herkkujen tahtiin. Yhtään ei auta asiaa, että katsomme joka ilta jakson Serranon perhettä ja fiilistelemme. Masokistit...
Uutisten mukaan Benalmadenassa on ollut isoja maastopaloja jotka nyt on saatu sammutettua. Palot ovat jopa liipanneet aika läheltä meidän lomakotiseutua. Mitään ei ole kämpän omistajien suunnalta kuulunut, joten tässäkin asiassa yllättävän rauhallisin mielin ollaan. Kai siellä joku kämppä meitä odottaa.
Palot ovat johtuneet valtavasta helteestä, +40 astetta. Se on tälle possulle hieman liikaa. Hassua kai toivoa, että voi kun viilenisi, mutta mulle tulee hiki pelkästä ajatuksesta. Jos läski sulaisi helteessä niin sitten ei muuta kuin lämpöä lissää, mutta kun ei...
Pikkupossun leluperhe kasvaa tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Joka päivä yksi nalle tai nukke lisää joka pitää ruokkia ruokaillessa. Näyttää siis siltä, että toinen matkalaukuista täyttyy leluista. Ehkä sittenkin saamme matkalaukut täyteen. Toivottavasti tullimiesten mielestä ei ole kovin epäilyttävää, että laukku on täynnä pehmoleluja ja hihnalta tulee laukku, joka on täynnä aukileikattuja nalleja. Pehmolelujen verilöyly voisi aiheuttaa pikkupossulle trauman.
Tämän viikon olen luvannut itselleni olla vielä ihan rauhassa. En pakkaile enkä muutakaan. Keskityn Suomen syksyyn ja töihin. Mutta joka ilta katson Serranoja ja maiskuttelen mielessäni espanjalaista munakasta. Majormente.
Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, meidät on vallannut jonkinlainen käsittämätön tyyneys. Ei työstressiä, ei muutakaan stressiä. Kaikki lutviutuu. Olisikohan sitä jo henkisesti jossain siirtymävaiheessa kodin ja lomakodin välillä?
Makunystyrät ovat jo ainakin siirtyneet odotusaulaan. Mielessä välähtelee vähän väliä paellat, bogadillot, espanjalainen munakas, mmmmm.....isäpossu on uhannut grillata joka päivä. Aamiaisetkin. Aamiainen onkin se ruokailu mistä molemmat selkeästi eniten näkevät päiväunia. Mistähän sekin johtuu? Ei me kotona koskaan aamiaiseen pahemmin panosteta, nykyään tosin vähän enemmän kun pitää pikkupossulle opettaa, että aamiainen on se päivän tärkein ateria. Mutta joka tapa(u)ksessa, suu maiskuu jo espanjalaisten herkkujen tahtiin. Yhtään ei auta asiaa, että katsomme joka ilta jakson Serranon perhettä ja fiilistelemme. Masokistit...
Uutisten mukaan Benalmadenassa on ollut isoja maastopaloja jotka nyt on saatu sammutettua. Palot ovat jopa liipanneet aika läheltä meidän lomakotiseutua. Mitään ei ole kämpän omistajien suunnalta kuulunut, joten tässäkin asiassa yllättävän rauhallisin mielin ollaan. Kai siellä joku kämppä meitä odottaa.
Palot ovat johtuneet valtavasta helteestä, +40 astetta. Se on tälle possulle hieman liikaa. Hassua kai toivoa, että voi kun viilenisi, mutta mulle tulee hiki pelkästä ajatuksesta. Jos läski sulaisi helteessä niin sitten ei muuta kuin lämpöä lissää, mutta kun ei...
Pikkupossun leluperhe kasvaa tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Joka päivä yksi nalle tai nukke lisää joka pitää ruokkia ruokaillessa. Näyttää siis siltä, että toinen matkalaukuista täyttyy leluista. Ehkä sittenkin saamme matkalaukut täyteen. Toivottavasti tullimiesten mielestä ei ole kovin epäilyttävää, että laukku on täynnä pehmoleluja ja hihnalta tulee laukku, joka on täynnä aukileikattuja nalleja. Pehmolelujen verilöyly voisi aiheuttaa pikkupossulle trauman.
Tämän viikon olen luvannut itselleni olla vielä ihan rauhassa. En pakkaile enkä muutakaan. Keskityn Suomen syksyyn ja töihin. Mutta joka ilta katson Serranoja ja maiskuttelen mielessäni espanjalaista munakasta. Majormente.
perjantai 17. elokuuta 2012
Mitä sitä ihminen tarvitsee?
Se on muuten ihan uskomatonta miten paljon tavaraa ihmisellä on. Uskomatonta on myös miten paljon sitä tavaraa tarvitsee viikon lomalle. Vielä uskomattomampaa on miten vähän 7 viikon reissuun tarvitsee tavaraa.
Kodin siisteyttä (?) kun ylläpitää, nin tuntuu että tavaraa, sitä on niin maan p*******sti. Kun rupeat miettimään mitä tarvitset/voit pakata mukaan kotisi sisällöstä parin kuukauden reissuun, on lista yllättävän lyhyt. Mitä ihminen oikeasti tarvitsee matkalla? Kuinka monella meistä on yleensä ainakin puolet tavaroista liikaa mukana? Riippuu tietysti siitä mihin menee, mutta kai sitä nyt sentään deodoranttia ja shampoota saa Espanjastakin..? Puhumattakaan t-paidoista tai rantapyyhkeistä.
Tätä mielessäpakkaamista kun olen tässä jo hetken suorittanut niin olen tullut siihen tulokseen, että meillä ei yksinkertaisesti ole 40kg verran tavaraa mukaan otettavaksi! Parin viikon päästä sitten näen sen todellisen tilanteen ja avaudun siitä sitten silloin....mutta mitä helvettiä?! Mitä tämä kaikki roina ympäri kämppää oikein on? Tarviiko tätä kukaan mihinkään vai mistä tämä tulee ja mihin menee? Pikkupossulle annettakoon synninpäästö...sen lelut vie useita neliöitä. Meitit tuntevat tietävät, että meillä ei ole liikoja säilytystiloja ( en halunnut niitä koska mitä ennemmän kaappeja, sitä enemmän roinaa ). Silti....miten tätä tavaraa on näin paljon? Ja miksi sitä ei tarvitse ottaa mukaan? Mitä sillä siis tekee...? Tarvitseeko sitä mihinkään, oikeasti?
Tästä turhan roinan säilyttämisestä voin kertoa tarinan. Juurikin pari viikkoa sitten lämmitimme grilliä useaan otteeseen kirjahyllymme kansioiden sisällöllä. Jos on tarpeeksi "säästeliäs" ( taas ne lainausmerkit ), voi lämmittää makkaransa vuoden 1999 Kelan opintotukikorvauspäätöspapereilla. No need for comments.
Vinkkinä siis kaikille pakkaajille: jos normaalisti pidät 2-3 paitaa viikossa + viihteellä perjantaina yhtä + kotipaita, niin mikä saa sinut luulemaan että viikon lomalla käytät 10 paitaa + 5 viihteellä + 5 muuten vaan + 10 jotka ostat reissusta? Siellä sinua ei kukaan tunne. Kukaan ei muista mikä paita sulla oli eilen päällä. Ketään ei myöskään kiinnosta se paita. Ota siis rennosti. Ota mukaan vain ne vaatteet jotka ovat mukavia ( niitä hyvännäköisiä, mutta hieman epämukavia et kuitenkaan käytä ).
Travel light, niinkuin sanotaan.
Mutta se tavaran määrä, josta lähdettiin....raskausaikana jo päätin, että pikkupossu opetetaan siihen, että ennen joulua ja kesän kynnyksellä tehdään siivous jossa kaikki lelut, vaatteet yms. jota ei tarvita myydään/annetaan/poistetaan. Pikkupossu saa/joutuu itse olla mukana tässä jotta oppii, että tavaraa ei tarvitse haalia. Pikkupossun täytyy siis vahtia , että äitikin tekee niin.
Yksi asia siis lisää mitä odottaa reissulta. Se, että voi olla 7 viikkoa jonkun muun kämpässä, roinan määrä minimissä, mukana vain se mitä oikeasti tavitsee.
Ehkä se antaa sitten joulun alla perspektiiviä siivota turhat - eli todellakin turhat - roinat pois. Se on loppujen lopuksi nykypäivänä aika vähän, mitä ihminen tarvitsee.
Ja suurinta osaa siitä ei voi ostaa rahalla kuitenkaan.
Kodin siisteyttä (?) kun ylläpitää, nin tuntuu että tavaraa, sitä on niin maan p*******sti. Kun rupeat miettimään mitä tarvitset/voit pakata mukaan kotisi sisällöstä parin kuukauden reissuun, on lista yllättävän lyhyt. Mitä ihminen oikeasti tarvitsee matkalla? Kuinka monella meistä on yleensä ainakin puolet tavaroista liikaa mukana? Riippuu tietysti siitä mihin menee, mutta kai sitä nyt sentään deodoranttia ja shampoota saa Espanjastakin..? Puhumattakaan t-paidoista tai rantapyyhkeistä.
Tätä mielessäpakkaamista kun olen tässä jo hetken suorittanut niin olen tullut siihen tulokseen, että meillä ei yksinkertaisesti ole 40kg verran tavaraa mukaan otettavaksi! Parin viikon päästä sitten näen sen todellisen tilanteen ja avaudun siitä sitten silloin....mutta mitä helvettiä?! Mitä tämä kaikki roina ympäri kämppää oikein on? Tarviiko tätä kukaan mihinkään vai mistä tämä tulee ja mihin menee? Pikkupossulle annettakoon synninpäästö...sen lelut vie useita neliöitä. Meitit tuntevat tietävät, että meillä ei ole liikoja säilytystiloja ( en halunnut niitä koska mitä ennemmän kaappeja, sitä enemmän roinaa ). Silti....miten tätä tavaraa on näin paljon? Ja miksi sitä ei tarvitse ottaa mukaan? Mitä sillä siis tekee...? Tarvitseeko sitä mihinkään, oikeasti?
Tästä turhan roinan säilyttämisestä voin kertoa tarinan. Juurikin pari viikkoa sitten lämmitimme grilliä useaan otteeseen kirjahyllymme kansioiden sisällöllä. Jos on tarpeeksi "säästeliäs" ( taas ne lainausmerkit ), voi lämmittää makkaransa vuoden 1999 Kelan opintotukikorvauspäätöspapereilla. No need for comments.
Vinkkinä siis kaikille pakkaajille: jos normaalisti pidät 2-3 paitaa viikossa + viihteellä perjantaina yhtä + kotipaita, niin mikä saa sinut luulemaan että viikon lomalla käytät 10 paitaa + 5 viihteellä + 5 muuten vaan + 10 jotka ostat reissusta? Siellä sinua ei kukaan tunne. Kukaan ei muista mikä paita sulla oli eilen päällä. Ketään ei myöskään kiinnosta se paita. Ota siis rennosti. Ota mukaan vain ne vaatteet jotka ovat mukavia ( niitä hyvännäköisiä, mutta hieman epämukavia et kuitenkaan käytä ).
Travel light, niinkuin sanotaan.
Mutta se tavaran määrä, josta lähdettiin....raskausaikana jo päätin, että pikkupossu opetetaan siihen, että ennen joulua ja kesän kynnyksellä tehdään siivous jossa kaikki lelut, vaatteet yms. jota ei tarvita myydään/annetaan/poistetaan. Pikkupossu saa/joutuu itse olla mukana tässä jotta oppii, että tavaraa ei tarvitse haalia. Pikkupossun täytyy siis vahtia , että äitikin tekee niin.
Yksi asia siis lisää mitä odottaa reissulta. Se, että voi olla 7 viikkoa jonkun muun kämpässä, roinan määrä minimissä, mukana vain se mitä oikeasti tavitsee.
Ehkä se antaa sitten joulun alla perspektiiviä siivota turhat - eli todellakin turhat - roinat pois. Se on loppujen lopuksi nykypäivänä aika vähän, mitä ihminen tarvitsee.
Ja suurinta osaa siitä ei voi ostaa rahalla kuitenkaan.
Mistä täältä pääsee pois...?
2 viikkoa ja 4 päivää. Siis en mä laske...mutta laskenpa kuitenkin.
Mä olen aina ollut kova tekemään töitä ja työt ne elämäni suuntaa on viime vuosiin asti määränneetkin. Äitiyden ja yrittäjäksi ryhtymisen myötä olen nyt pari vuotta ollut kotona. Selvästi ihan liikaa. Espanjan reissu ei siis ole pelkästään mukava tapa välttää loska vaan myös ehdottoman tärkeä henkiselle terveydelleni. Kotona on kivaa mutta liika on liikaa. Maiseman vaihdos auttanee eikä se kai ollenkaan ole huono asia jos maisemassa paistaa aurinko ja meri liplattaa.
Pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Tavarat on mielessä pakattu jo ainakin kymmenen kertaa. Posti on siiretty, vakuutukset tsekattu, talonvahdit ohjeistettu. Olis ny jo syyskuu.
Eniten koko matkassa jännittää se itse matka eli lento. Miten tuo meidän pikkupossu selviää lennosta? Huutaako se koko 5 tuntia? Sattuuko sillä korviin ja jos sattuu niin miten sen huudon erottaa siitä normihuudosta? Tarviiko varautua ostamaan korvatulpat koko muulle matkustajakunnalle? Kuinka vaippa vaihdetaan siinä milli-kertaa-milli vessassa? Voiko klo 06 ottaa jo viskipaukun? Saako siihen aikaan edes viskiä? Kysymyksiä, kysymyksiä...
Vaikka kesä nyt tekikin comebackit Suomeen ainakin hetkeksi, niin se kesä ja lämpö eivät ole niitä asioita joita Espanjasta lähden hakemaan. Haen sieltä intoa ja vauhtia taas elämään uusien tuulien kautta. Jotenkin sitä on vaan mökkiytynyt tässä parissa vuodessa eikä oikein täysin osaa irrottautua tästä "kierteestä" ( joo, lainausmerkit on ärsyttäviä, mutta en muutakaan keksinyt ). Kyllähän se lämpö tietty ihan kiva plussa on, en tiedä olisiko 7 viikkoa esim. Siperiassa yhtä antoisaa. Voisi ollakin, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Tällä erää lokakuun lopussa takaisin tulee toivottavasti äitipossu, jolla on taas uutta virtaa. Ja kiva rusketus.
Henkinen pakkaaminen jatkukoon. Täytyy koettaa jättää kaikki turha kotiin, niin matkalaukusta kuin pääkopastakin.
Mä olen aina ollut kova tekemään töitä ja työt ne elämäni suuntaa on viime vuosiin asti määränneetkin. Äitiyden ja yrittäjäksi ryhtymisen myötä olen nyt pari vuotta ollut kotona. Selvästi ihan liikaa. Espanjan reissu ei siis ole pelkästään mukava tapa välttää loska vaan myös ehdottoman tärkeä henkiselle terveydelleni. Kotona on kivaa mutta liika on liikaa. Maiseman vaihdos auttanee eikä se kai ollenkaan ole huono asia jos maisemassa paistaa aurinko ja meri liplattaa.
Pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Tavarat on mielessä pakattu jo ainakin kymmenen kertaa. Posti on siiretty, vakuutukset tsekattu, talonvahdit ohjeistettu. Olis ny jo syyskuu.
Eniten koko matkassa jännittää se itse matka eli lento. Miten tuo meidän pikkupossu selviää lennosta? Huutaako se koko 5 tuntia? Sattuuko sillä korviin ja jos sattuu niin miten sen huudon erottaa siitä normihuudosta? Tarviiko varautua ostamaan korvatulpat koko muulle matkustajakunnalle? Kuinka vaippa vaihdetaan siinä milli-kertaa-milli vessassa? Voiko klo 06 ottaa jo viskipaukun? Saako siihen aikaan edes viskiä? Kysymyksiä, kysymyksiä...
Vaikka kesä nyt tekikin comebackit Suomeen ainakin hetkeksi, niin se kesä ja lämpö eivät ole niitä asioita joita Espanjasta lähden hakemaan. Haen sieltä intoa ja vauhtia taas elämään uusien tuulien kautta. Jotenkin sitä on vaan mökkiytynyt tässä parissa vuodessa eikä oikein täysin osaa irrottautua tästä "kierteestä" ( joo, lainausmerkit on ärsyttäviä, mutta en muutakaan keksinyt ). Kyllähän se lämpö tietty ihan kiva plussa on, en tiedä olisiko 7 viikkoa esim. Siperiassa yhtä antoisaa. Voisi ollakin, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Tällä erää lokakuun lopussa takaisin tulee toivottavasti äitipossu, jolla on taas uutta virtaa. Ja kiva rusketus.
Henkinen pakkaaminen jatkukoon. Täytyy koettaa jättää kaikki turha kotiin, niin matkalaukusta kuin pääkopastakin.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Olipa kerran alkusanat.
Olipa kerran kolme pientä possua; äitipossu, isäpossu ja pikkupossu. He elivät elämäänsä kaikessa rauhassa, ihan tuiki tavallista arkea. 2 viikon ja 6 päivän päästä he lähtevät Espanjaan 7 viikoksi. Kyllä, 7 viikoksi. Minäkin olisin kateellinen.
Ajatus syntyi viime syksynä siitä toteamukesta, että loska on perseestä. Mutta jos kerran työt hoituvat läppärin ääressä, niin miksi emme veisi sitä läppäriä jonnekin missä ei ole loskaa?
Espanja valikoitui oitis tuoksi läppärin uudeksi sijoituspaikaksi, koska äitipossu oli asunut siellä kouluaikana ja maa oli muutenkin entuudestaan tuttu. Lisäksi me tykätään sangriasta, juustoista ja Serranon perheestä.
Lukuisten asuntovuokraussivustojen kuten homeaway ja Interhome jälkeen, sopiva lomakoti löytyi osoitteesta www.holidaylettings.co.uk. Kämppä sijaitsi Benalmadenassa ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kaikkea ei tietenkään voi saada ja meidän tapauksessa läppärin tarvitsema kiinteä nettiyhteys jäi puuttumaan. Oh well, hankitaan sitten paikan päällä joku paikallinen mokkula tai jotain, kämppä oli muuten niin hyvä.
Okei, kämppä hommattu, sitten lennot. Halpalentoyhtiö totta kai. Ryanair vai Norwegian ( Ryynänen vai Norski )? Norski voitti tämän kisan; lennot oli halvemmat, lentoaikataulut siedettävämmät ja ennenkaikkea possut tykkäävät, kun ei ole polvet suussa lennolla.
No niin, varaukset tehty, seuraava kysymys. Onko meillä varaa tähän? Pakko olla, niin perseestä se loska on.
Tämä on siis kertomus meidän perheen matkasta Andalucian auringon alle, syksyä pakoon. Tämä ei ole lomamatka. Tämä on arjen siirtämistä mukavampiin olosuhteisiin. Läppärin uudelleensijoittamista.
2 viikkoa ja 6 päivää...sitten 3 pientä possua menee Espanjaan.
Ajatus syntyi viime syksynä siitä toteamukesta, että loska on perseestä. Mutta jos kerran työt hoituvat läppärin ääressä, niin miksi emme veisi sitä läppäriä jonnekin missä ei ole loskaa?
Espanja valikoitui oitis tuoksi läppärin uudeksi sijoituspaikaksi, koska äitipossu oli asunut siellä kouluaikana ja maa oli muutenkin entuudestaan tuttu. Lisäksi me tykätään sangriasta, juustoista ja Serranon perheestä.
Lukuisten asuntovuokraussivustojen kuten homeaway ja Interhome jälkeen, sopiva lomakoti löytyi osoitteesta www.holidaylettings.co.uk. Kämppä sijaitsi Benalmadenassa ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kaikkea ei tietenkään voi saada ja meidän tapauksessa läppärin tarvitsema kiinteä nettiyhteys jäi puuttumaan. Oh well, hankitaan sitten paikan päällä joku paikallinen mokkula tai jotain, kämppä oli muuten niin hyvä.
Okei, kämppä hommattu, sitten lennot. Halpalentoyhtiö totta kai. Ryanair vai Norwegian ( Ryynänen vai Norski )? Norski voitti tämän kisan; lennot oli halvemmat, lentoaikataulut siedettävämmät ja ennenkaikkea possut tykkäävät, kun ei ole polvet suussa lennolla.
No niin, varaukset tehty, seuraava kysymys. Onko meillä varaa tähän? Pakko olla, niin perseestä se loska on.
Tämä on siis kertomus meidän perheen matkasta Andalucian auringon alle, syksyä pakoon. Tämä ei ole lomamatka. Tämä on arjen siirtämistä mukavampiin olosuhteisiin. Läppärin uudelleensijoittamista.
2 viikkoa ja 6 päivää...sitten 3 pientä possua menee Espanjaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)