Ristiriitaista.

Kahden viikon päästä olemme takaisin kotona. Tähän sitten hymynaama ja hapannaama perään.

Toisaalta viimeiset viisi viikkoa ovat menneet nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Toisaalta kaipaan jo kotiin, toisaalta en halua lähteä. Se on kai ihan normaalia.

Todellista arkea emme tällä reissulla saavuttaneet. 7 viikkoa ei siis lie tarpeeksi pitkä aika päästäkseen loma-modesta pois. Pientä yritystä paikoitellen on ollut töiden teon, siivouksen ja muun arkisen muodossa, mutta ilmeisesti suotuisa ilmasto ja kiinnostus tutkia lähiseutuja ovat tehneet arjestakin kiinnostavamman. Mitä se sitten kotona on, se arki? Siellä ei ole suotuisa ilmasto ja lähiseudut on jo tutkittu. Iskeekö syksyn ankeus päin naamaa oikein urakalla?
Vielä pari viikkoa kumminkin aion nauttia tästä suotuisuudesta ja itken sitten vasta pakatessa.

On kotona toki paljon mitä odottaakin.
Sauna. Ihan numero uno.
Oma keittiö. Että mä kaipaan mun keittiötä! Ikeasta käyn ostamassa isomman uunipadan, koska innostuin täällä pataruoista.
Omat jutut ja tavarat ja asiat. En edes tiedä mitä ne on, mutta kyllä te tiedätte…ne jutut, mitkä tekee kodista kodin. Vaikka sanotaankin, että kodin tekee ne ihmiset siellä, mutta on se vähän niiden tavaroidenkin ja juttujen ansiota.
Yksi asia mitä kovasti odotan, on pikkupossun tarha. Pikkupossu siis aloittaa tarhan marraskuun puolivälissä. Vaikka pikkupossun onkin maailman ihanin possu ja rakastan sitä ihan hulluna niin välillä 24/7 alkaa riittää. Äitipossukin ( ja varmasti isäpossukin ) kaipaa välillä vähän tilaa. Eikä aina edes "sellaista" tilaa vaan ihan tilaa tehdä arkisia asioita. Ilman, että joku on koko ajan keskeyttämässä tai roikkumassa lahkeessa tms. Pikkupossulla on pistämätön vainu haluta jotain juuri silloin kun itse on tekemässä jotain. Silloin kun makaan sohvalla reporankana, pikkupossu leikkii leluillaan.

Muistaakohan pikkupossu kotia?  Muistaakohan se kuukauden päästä Espanjaa? Kuinkakohan monta kertaa se menee ulos t-paidassa ennenkuin se oppii, että siellä on kylmä? Koskakohan minä opin sen saman?

Yksi asia on kutenkin jo päätetty. Keväällä 2014, jos elämä/talous/muut muuttujat sen suovat, tulemme tänne kolmeksi kuukaudeksi. Josko pikkupossu silloin viimeistään muistaisi Espanjan.

Mutta vielä on kesää jäljellä…niinkuin laulussa lauletaan. 13 päivää aikaa olla loma-modessa. Ja huomenna tulevat pikkuveljeni Enopossu ja hänen parempi puolikkaansa Tätipossu eloamme ilahduttamaan. Nauttikamme siitä. Ja siitä että vielä on 13 päivää jäljellä. Ja tähän hymynaama perään. =)