Ja siis kaikella rakkaudella tämä lausunto. Hajut ja tuoksut ovat asia, mihin Suomessa ei useinkaan törmää. Suomi on hyvin kliininen maa, monessakin mielessä. Okei okei, haiseehan Suomessa pakokaasut, Valkeakoski ja kesällä naapurin grilli. Mutta ajatelkaa ihan arkipäiväisellä tasolla, haiseeko teidän ympäristössänne joku? Siis sellainen tunnistettava haju mikä esimerkiksi haisee aina samassa kohtaa. Itselleni ei ainakaan tule mieleen mitään sellaista.
Espanjassa haisee monikin asia. Pankkikriisi nyt ainakin, mutta se on asia erikseen. Mutta ihan käytännön tasolla roskikset, ravintolat, rannalla, kaupassa….kaikkeen tietysti tottuu, mutta ei kai näin moniin hajuihin.
Espanjassa kuuluu.
Täällä kuuluu elämä. Puheen sorinaa ihan joka paikassa. Jotenkin täällä ollaan enemmän läsnä arjessa. Suomessa on aika hiljaista loppujen lopuksi. Suomalaiset ovat hiljaista kansaa. Puhutaan puhuteltaessa. Pakerretaan töissä, sitten mennään kotiin ja ollaan siellä hiljaa porukalla. Jos metelöi, naapuri valittaa.
Suomi elää 3kk vuodesta, kesällä. Täällä ei eletä 3kk vuodesta, talvella. Tottakai ilmasto vaikuttaa niihin hajuihin ja meteliin. Lämpö tuo roskiksen aromit kaikkien sieraimille, ravintolat ovat yhtä suurta terassia ja onhan se ihmisen mieli iloisempi kun aurinko paistaa. Pitäisikö Suomi siis siirtää noin 3000km etelämmäksi? Osa suomalaisistahan tänne on jo siirtynyt havaijipaitoineen ja sandaalit+sukat-yhdistelmineen. Ovatko he kovin pahoillaan siitä, että täällä haisee ja naapurit metelöi? Eivät.
Tulisikohan meistä kansakuntana positiivisempia ja ulospäinsuuntautuneempia jos meilläkin olisi 300 päivää aurinkoa vuodessa? Unohtaisimmeko sen kliinisyyden minkä keskellä nyt elämme ja antaisimmeko niin sanotusti mennä?
Alkaisimmeko mekin haista jollekin? Alkaisimmeko mekin elää? Vaikka onko suomalainen se sama suomalainen vaikka voissa paistaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti