Jälleen yksi viikko takana. Viisi jäljellä.
Meinaavat peijoonit laittaa taloyhtiön puulin kiinni huomenna. Missään siitä ei ole ilmoitettu, mutta pieni tiedustelu uimavalvojalta ja selvisi, että näin on. Toki altaalle voi mennä myöhemminkin siitä aidassa olevasta aukosta, joka on julkinen salaisuus. Ei haittaa mitään, sanoi valvojakin, kaikki niin tekee. Niin myös me, altaalla on aukioloaikojen ulkopuolella enenmmän porukkaa kuin silloin kun se on auki.
Paikallinen yksityissairaalakin tuli tuossa toissapäivänä testattua. Pikkupossun oletettu hampaiden tekeminen osoittautuikin suutulehdukseksi. Suuhun tulee rakkoja, ikenet turpoaa ja niistä vuotaa verta. Syöminen sattuu ja on kuumetta. Ei pitäis pussailla poikakavereita….
Sairaalassa ( Xanit International hospital ) homma toimi mainiosti. Lastenlääkärillä käynti, nieluviljelyn otto, uusi käynti lääkärillä tuloksia ja hoito-ohjeita varten noin tunnissa. Suomessa olis mennyt useampi. Pikkupossu voi jo paremmin, kiitos kysymästä. Ruokakin maistuu jo, varsinkin kaikki herkut. Ja kyllä sieltä se hammaskin tänään bongattiin, että sekin sitten vielä kiusaa samalla. Mutta pikkupossu on sitkeä sissi.
Tällä viikolla kävimme ekan kerran silleen isosti kaupassa. Isäntä sai raahata hiki hatussa ostoksia ylös ja alas mäkiä. Pari eroa Suomen ja Espanjan välillä taas pisti silmään.
Ensinnäkin pakkauskoot. Ne on monessa tuotteessa selvästi pienempiä täällä. Esimerkiksi lihat. Monestihan Suomessa lihat on noin kolmelle hengelle per paketti. Täällä noin kahdelle. Meitä on 2,5 ja meillä kotona usein jää ruokaa sellainen ärsyttävän pieni määrä yli jota ei oikein viitsi säästää kun se ei riitä mihinkään. Täällä paketista ei jää yli kun siinä on vähemmän. Ainahan voi ostaa useamman paketin.
Sitten on valikoima. Tuo meidän lähikauppa Mercadona on kokoluokaltaa tommonen aika perus K-market. Siellä on kalatiski ja lihatiski erikseen. Hyllyvälit on väljempiä kuin Suomessa. Lisäksi siellä on suhteettoman suuri kemppariosasto puhumattakaan siitä, että viiinit ja viinat vievät yhden hyllyvälin. Niin ja tosiaan, viinaksia saa kaupasta, viinipullo maksaa melkein saman verran kuin maito eikä täällä kukaan pyöri kännissä häiriköimässä. Kyllä me deekut suomalaisetkin osattaisi tämän asian kanssa tulla toimeen, päättäjät vink vink.
Asiaan. Se mitä sieltä ei löydy on hyllytolkulla säilykkeitä ja eineksiä. Niitä on joo, mutta huomattavasti vähemmän. Tuoretta ruokaa sitäkin enemmän. Ja kalat ja lihat vaikuttaisivat hyvin pitkälti olevan lähiruokaa. Ja edullista. Ostin 1,5kg kanaa. Siinä oli koko kana pistetty lihakirveellä paloiksi luineen päivineen, vähän höyheniäkin oli mukana. Turhat prosessoinnit sikseen. Maksoi vitosen. Siitä oli hyvä tehdä pata.
Lihoja on muutenkin kattava valikoima, eri ruhonosia ja suurin osa maustamattomia. Suomessa suurin osa lihoista lilluu siinä samassa marinadissa ja vaihtoehdot ruhonosista on aika suppeat. Miksi? Siksi, että me ollaan nirsoja ja syödään ne loput osat jauhelihana.
Kalaakin on jos jonkinlaista. Tietysti kun näin Välimeren äärellä ollaan niin onhan tuossa merta mistä ammentaa. Mutta jos kerran Suomessa myytävä Norjan lohi kasvatetaan Chilessä, josta se lennätetään Thaimaahan fileoitavaksi ja sitten meidän kauppoihin, niin miksei täältä voisi lennättää meillekin vähän kaloja niiden iänikuisten lohien ja siikojen kaverikis?
Vaikka kokki koulutukseltani olenkin ja mielestäni ihan hyvää ruokaa tehnyt ( ainakin vaa'an mukaan ), joutuu täällä taitoni koetukselle. Tulee tehtyä uusia ruokia. Tulee syötyäkin vähemmän kun ei ole sitä ylijäämään mikä pitää-syödä-pois-kun-ei-viiitsi-roskiinkaan-heittää.
On meillä taas opittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti