2 viikkoa lähtöön. 14 päivää. 336 tuntia, ehkä vähän alle.
Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, meidät on vallannut jonkinlainen käsittämätön tyyneys. Ei työstressiä, ei muutakaan stressiä. Kaikki lutviutuu. Olisikohan sitä jo henkisesti jossain siirtymävaiheessa kodin ja lomakodin välillä?
Makunystyrät ovat jo ainakin siirtyneet odotusaulaan. Mielessä välähtelee vähän väliä paellat, bogadillot, espanjalainen munakas, mmmmm.....isäpossu on uhannut grillata joka päivä. Aamiaisetkin. Aamiainen onkin se ruokailu mistä molemmat selkeästi eniten näkevät päiväunia. Mistähän sekin johtuu? Ei me kotona koskaan aamiaiseen pahemmin panosteta, nykyään tosin vähän enemmän kun pitää pikkupossulle opettaa, että aamiainen on se päivän tärkein ateria. Mutta joka tapa(u)ksessa, suu maiskuu jo espanjalaisten herkkujen tahtiin. Yhtään ei auta asiaa, että katsomme joka ilta jakson Serranon perhettä ja fiilistelemme. Masokistit...
Uutisten mukaan Benalmadenassa on ollut isoja maastopaloja jotka nyt on saatu sammutettua. Palot ovat jopa liipanneet aika läheltä meidän lomakotiseutua. Mitään ei ole kämpän omistajien suunnalta kuulunut, joten tässäkin asiassa yllättävän rauhallisin mielin ollaan. Kai siellä joku kämppä meitä odottaa.
Palot ovat johtuneet valtavasta helteestä, +40 astetta. Se on tälle possulle hieman liikaa. Hassua kai toivoa, että voi kun viilenisi, mutta mulle tulee hiki pelkästä ajatuksesta. Jos läski sulaisi helteessä niin sitten ei muuta kuin lämpöä lissää, mutta kun ei...
Pikkupossun leluperhe kasvaa tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Joka päivä yksi nalle tai nukke lisää joka pitää ruokkia ruokaillessa. Näyttää siis siltä, että toinen matkalaukuista täyttyy leluista. Ehkä sittenkin saamme matkalaukut täyteen. Toivottavasti tullimiesten mielestä ei ole kovin epäilyttävää, että laukku on täynnä pehmoleluja ja hihnalta tulee laukku, joka on täynnä aukileikattuja nalleja. Pehmolelujen verilöyly voisi aiheuttaa pikkupossulle trauman.
Tämän viikon olen luvannut itselleni olla vielä ihan rauhassa. En pakkaile enkä muutakaan. Keskityn Suomen syksyyn ja töihin. Mutta joka ilta katson Serranoja ja maiskuttelen mielessäni espanjalaista munakasta. Majormente.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti