Paluu arkeen?

Tänään tein vähän töitä. Ulkona oli parhaimmillaan ( pahimmillaan ) +37 varjossa. Se on kuulkaa liikaa. Oli siis hyvä pysytellä sisätiloissa. Toinen hyvä syy on tämä mun lärvi. Se kun imee aurinkoa itseensä sienen lailla. Tätä menoa ne ei päästä mua rajalla yli kun passissa on valkonaama ja rouva itse on vallan neekeriksi ruvennut. Hyvä päivä siis yrittää vähän palautua arkirutiineihin….ei ollut helppoa ei. Ne ei vaan sovi yhteen; lämmin lomaisa ympäristö ja työt. Miten mä oon ikinä saanut matkaoppaana mitään töitä tehtyä…?
Noooh, vielä on rahaa tilillä. Ehkä joku toinen kaunis päivä…
Isäpossu ei ole paljon töitään miettinyt. Ääh, se sanoo, huomenna sitten. Se on hieno asenne. Paitsi että isäpossu on meidän perheen paras rahasampo. Nooooh, vielä on rahaa tilillä.

Pikkupossukin on alkanut loistavan ( ja helpon ) alun jälkeen muistamaan omia ominaisuuksiaan. Pientä kiukuttelua, en syö paitsi kun ei ole ruoka-aika, juoksen pakoon vaippaa vaihdettaessa, en halua nukkua….perussettiä. Annetaan pikkupossulle kuitenkin vähän löysää, koska näyttäisi siltä että ne kauan odotetut viimeiset takahampaat tekevät tuloaan. Ainakin kuolasta päätellen. Kiukuttaahan se. Mutta silläkin saralla olemme siis suuntaamassa kohti arkea.
Näiden 7 viikon aikana siis saatamme alustavasti päästä todistamaan edellisen kirjoitukseni todenmukaisuutta. Onko suomalaisen se sama vaikka voissa paistaisi? Onko se arki oikeasti pohjimmiltaan yhtään sen erilaisempaa täällä jahka kuherruskuukausi on ohi?

Sitten jotain vähemmän diippiä. Pikkupossu ui! Jumalauti se ui! Aiempaa kokemusta uimisesta pikkupossulla on peräti 3 kylpyläkäyntiä, niitä ei voida uimiseksi laskea. Pari kertaa dipattu laiturilta jortaaniin, niitäkään ei lasketa. Ensimmäiset 5 päivää mentiin lastenaltaassa, sunnuntaina vihdoin saatiin puhutettua kellukkeet käsiin. Nyt, torstaina, pikkupossu ui. Majormente. Ei huonosti 1v9kk possulta.

Eilen kävimme tutustumassa SeaLifeen, joka sijaitsee Benalmadenan satamassa. Aika pieni paikka, odotin isompaa. Kalat oli kyllä hyvin nähtävillä, mutta ehkä vähän isommat lapset jaksaa niistä kiinnostua. Pikkupossu lähinnä pelkäsi hämärää ympäristöä.
Samalla käyskentelimme satamassa. Benalmadenan satama on vertaansa vailla. Se on aivan Torremolinoksen rajalla ( juu, Torre on siis kävelymatkan päässä ) ja äänestetty neljä kertaa Välimeren parhaaksi huvipursisatamaksi. Sataman "sisällä" on kolme saarta, joissa on aika maustoja kämppiä. Antonio Banderaksellakin on kämppä siellä. Ei näkynyt Antoniota, harmi.
Ravintoita, kauppoja ja ökyjahteja oli ihan vieri vieressä. Illalla satama on varmaan aika hienon näköinen. Ainoa miinus oli, että siellä ravintoloilla oli niitä perus "Hello my friend"-sisäänheittäjiä. Muualla täällä ei ole niitä näkynyt, onneksi. Niitä ei vaan kestä.

Tänään tein tosiaan töitä. Ja sitten olin tunnin altaalla muun possulauman kanssa. Ei vielä ihan normiarkea, huomenna alkaa viikonloppukin.