Loppumärinät

Possulaumamme on nyt ollut jo 10 päivää kotona. Tuntuu hyvin pitkälti pidemmältä ajalta. Paaaaaljon pidemmältä ajalta.

Samantien kun kotiin asteli, kävi saunassa ja meni omaan sänkyyn nukkumaan, oli niinkuin ei olisi taas missään ollutkaan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.

Kotimaan kelien osalta olimme kuitenkin taas mitä osuvimpaan aikaan poissa. Ymmärtääkseni marraskuu oli hyvin sateinen. Se on sateisin kuukausi myös Andaluciassa. Se oli osasyy miksi sinne marraskuussa tällä kertaa menimmekin. Kuulostaa aika dorkalta haluta Espanjaan juuri sinä sateisimpana kuukautena….tarkoitus oli kuitenkin kokea Espanja sen paskimpana aikana niin sanotusti. 

Siellä satoi yhtenä päivänä. Vartin. 

Okei okei, kuivuus oli poikkeuksellista ja maanviljelijät tuskailivatkin sadon mahdollisia menetyksiä. Emme siis viisastuneet sateiden osalta.

Muun kylmyyden osalta sitten taas viisastuimme. Kylmää on, niinkuin jo aiemmin sen ilmaisin. Lämmitys, matot ja muut vippaskonstit on siis hanskattava, jos Espanjassa asua haluaa.

Toinen asumiseen oleelliseti vaikuttava asia tässä elämän vaiheessa on päivähoito pikkupossulle.

Espanjassahan ei ole päiväkoteja niinkuin meillä. Mukelot aloittavat koulun jo 3-vuotiaana joten päivähoitoa ei tarvita.

Pikkupossun espanjan taidot eivät ihan vielä riitä koulumaailmaan, joten jotain muuta olisi keksittävä.

Fuengirolan alueen suomalaisparatiissa on suomalainen koulu, joka alkaa eskarista. Sitä ennen tarjolla on vain 4 päivänä viikossa seurakunnan kerho 5 tuntia per päivä. That’s it.

Henkilökohtaisesti "seurakunnan kerho" kuulostaa pahalta. Vaikken ateisti tai vastaava olekaan, mutta jeesustelut saa minun puolestani lapselle aloittaa vasta myöhemmin. Sitten, kun lapsi siitä jotain tajuaa ja pystyy muodostamaan siitä mieleipiteen ja kyseenalaistamaan kuulemaansa.

Ilmeisesti ko. kerho toimii kuitenkin enemmän päiväkoti-tyyppisesti, joten emme täysin sitä vaihtoehtoa hylkää.

Toinen vaihtoehto on lykätä asioita parilla vuodella kunnes pikkupossu on eskari-ikäinen. 

Pikkupossun hoitaminen kotona ei ole vaihtoehto. Siinä menee sukset ristiin kaikilla. Ja sitä paitsi mielestäni lapsi tarvitsee ikäistään seuraa. Lähes nelikymppisten jutut voi olla pitkän päälle aika tylsiä leikki-ikäisen mielestä.

Seuraava askel on siis asunnon vuokraaminen 11 kuukaudeksi. Asuntoja on tarjolla paljon, joten se tuskin on ongelma. Suomalaisia kätyreitä tulkiksi ja muuksi löytyy myös paljon. Sekään ei ole ongelma.

Mikäli saamme sukulaisia valjastettua mukaan touhuun, on paljon mahdollista, ettei talomme myynti/myymättömyys ole myöskään ongelma. Silloin voisimme jakaa vuokrakulut ja koska vuokrat eivät ole ollenkaan pahoja Malagan nurkilla, ei pekkaa päälle jäisi paljoakaan maksettavaa.

Vaikuttaisi siis hyvin ongelmattomalta. Ja silti niin ongelmalliselta. Mitä tehdä? Milloin tehdä? Onko varaa? Miten työt? Ja ja ja….

Yksi asia on kuitenkin varma. Vielä varmempi kuin vuosi sitten.

Se ei ole se lämpö, joka sinne päin maailmaa vetää. Se on se valo. Aurinko.

Se antaa virtaa. Se saa ihmisen haluamaan tehdä jotain. Se saa haluamaan ulos. Se on hienoa.

Tällä hetkellä Suomessa on päivän pituus noin 5 tuntia ja 40 minuuttia. Ja siitäkin vähästä ajasta aurinko monesti piilottelee pilvien takana.

Espanjassa päivän pituus on nyt 9 tuntia 45 minuuttia. Ja siellä ei aurinko pilvien takan piileskele läheskään niin usein.

Siinä on eroa. Paljon eroa.

Märinät sikseen! 

Jos nyt kuitenkin vietetään joulu alta pois ja palataan ongelmien pariin ensi vuonna.

Miten käy possujen? Ehkä se vielä selviää...

Hyvää joulua kaikille!

Tilataan yksi pilkkihaalari.

Jos joku sanoo, että Espanjassa on talvellakin lämmin, se puhuu paskaa. Oikeammin se sanotaan, että Espanjassa on talvella lämpimämpi kuin Suomessa. Ja vielä oikeammin se sanotaan, että Espanjassa on talvella ulkona lämpimämpi kuin Suomessa.
Voin meinaan kertoa, että reuman kanssa tänne on aivan turha tulla talvehtimaan. Täältä päinvastoin varmaan saa sen reuman. Sisällä on niin kylmä, että tekisi mieli pukea pilkkihaalari päälle. Ja for the record, mä en yleensä palele.

Kylmäähän on monenlaista. Kipakka pakkanen on joskus ihan mukavaa kylmää ja kun pääsee lämpimään, niin tunne poskipäissä on mitä mainion.
Täällä kylmä on sellaista luihin ja ytimiin porautuvaa, jatkuvaa koleutta joka ei tunnu lähtevän vaikka kuinka laittaa villasukkaa jalkaan ja vilttiä päälle.
Se on inhottavaa kylmyyttä.
Lämmityshän täällä ihan olematonta ja mikäli et halua sydänkohtausta sähkölaskun muodossa niin mieluummin puet enemmän päälle kuin laitat patterit hohkamaan.
Kivilattiat ei auta asiaa eikä mattoja tietenkään liikaa kannata käyttää. Menee se kaunis kivilattia sitten piiloon.
Ikknoiden tiivistys on myös aika naurettavalla tasolla ja tuulisena päivänä näyttää, että lasit helähtää sisään minä hetkenä tahansa.

Ulkona auringossa on ihan mukavaa ja paikoitellen onkin tosi vaikeaa löytää sitä sopivaa vaatetusta. Auringossa pärjää paitasillaan, varjossa tarvitsee takin ja tuulen sopivasti puhalteassa tarvitsee myös ankkurin. On meinaan semmosia tuulia, että Suomen ilmatieteenlaitos sais myrskyvaroituksia rustata harva se päivä. Ja totta kai se tuuli yleensä yltyy illaksi eli kun on muutenkin kylmää.

Mutta ei sillä, en minä valita. Tai no valitan minä pikkasen.
Kyllähän tämä Suomen syys-talven sade-loska-whatever kelit voittaa, mutta Suomessa sentään voi mennä sisälle lämpimään ja heittää ulkovaatteet pois.
Kolme viikkoa täällä tähän aikaan vuodesta ja mun nivelet on ihan jäässä. Tuntuu kuin olisin raihnainen mummeli, kun niveliä niin kolottaa.
Ja mä en voi mennä sisälle lämmittelemään. Mä oon jo sisällä.
Ei ala veri kivasti kiertää näillä kasvoilla ja poskia nipistellä.

Paikallisilla on jo toppatakit päällä ulkona ja lämpötila on tossa +17 kieppeillä.
Mitähän niillä on päällä kotonaan…?

Más colores, por favor!

En tiedä onko se tuo aurinko vai onko se vaan yleisesti se tosiasia, että täällä on enemmän värejä. Luonnossa, ihmisissä, kaikkialla. Mutta täällä minunkin mustanpuhuva vaatetukseni saa väriä. Isäpossukin käyttää muitakin kuin mustia t-paitoja.

Suomihan on ihan tunnetusti aika väritön maa. Joo joo, onhan meillä kesä ja ruska ja niiden väriloisto ja ja ja...mutta loput noin 7 kuukautta vuodesta Suomi pukeutuu harmaaseen, ruskeaan ja mustaan. Ja kirjamellisesti pukeutuu. Musta on aina muodikas väri. Ajaton. Se hoikentaa, joskaan ei ihmeisiin pysty.
Oletteko koskaan pysähtyneet katsomaan suomalaista katukuvaa syys-talviaikaan? Jos siellä nyt joku erehtyy värikkäästi pukeutumaan niin katsotaan, että mikäs perkeleen hippi siellä menee.
Väriähän voi toki käyttää. Mustan tehosteena. Korostaakseen kuinka mustaa se musta onkaan. Iloista jengiä noin niinkun majormente.

Itsekin sorrun mustaan. Osin siksi, että suurin osa myytävistä vaatteista on joko mustia tai pastellisävyisiä. Tai niinkun nykyään on niitä neon-värejä joita en toivonut näkeväni 80-luvun jälkeen. Osin siksi, että se - niinkuin sanoin - hoikentaa.
Täällä olen poissa heimoni piiristä, kukaan ei minua tunne ja kaupoissa musta on se väri, jota löytyy vähiten.

Olen siis taas löytänyt värit! Löytäkää tekin! Jos sinulla on iloinen ja värikäs pipo, niin kukaan ei huomaa jos olet läski! Ne huomaa sen pipon ja ajattelee, että mikäs perkeleen hippi se siinä menee. Mieluummin hippi kuin mustaa, väritöntä massaa.

No mittee?

Nyt on takana noin 10 päivää ja kaikki on edelleen hyvin tuttua. Mutta mukavaa silti. Tuttuus johtuu hyvin pitkälti siitä, että meillä on nuo kaksi turistia matkassa. Ollaan siis pyöritty paljon samoissa mestoissa kuin itse pyörimme viime vuonna. That really tells us nothing.
Merkittävää kuitenkin on, kuinka luontevaa oleminen, ajaminen ja liikkuminen täällä on. Kaupasta löytyy kaikki ihan sujuvasti, samoin apteekista. Tankkaaminen onnistuu. Lääkärissä on tälläkin reissulla käyty menestyksekkäästi. Parkkeeraaminen tuplaparkkiin hätävilkut päällä...sekin onnistuu. Eli kaikki arkiset asiat hoituu.

Entäs sitten ne loput arkiset asiat? Noin niinkun muuttoa ajatellen. Laskut? Vuokrat? Virastohelevetti? Yms in spanish...and with the spanish. Mittee?
Tämän alueen hyvä puoli ( ja tavallaan myös huono ) on se, että suomalaisia, niitä löytyy. Pari päivää sitten olimme Fuengirolassa lounasta syömässä eräässä ravintolassa Los Bolichesissa ( suomalaisten alue ). Valitsimme ravintolan ihan randomisti ja kuinka ollakaan kaikissa meitä ympäröivissä pöydissä oli suomalaisia. Jos keli ei olisi ollut mitä se oli, niin olisi voinut kuvitella olevansa Rossossa. Heimon tukea on siis helposti saatavilla.

Aiemmin ajattelin, että perhana sinne suomalaisten aurinkoparatiisiin en kyllä halua! Mutta nyt ajateltuna, ei se nyt niin paha asia ole. Sama aurinko sinne paistaa. Ja loppujen lopuksi nämä välimatkat täällä Malaga-Torremolinos-Benalmadena-Fuengirola ovat ihan samat kuin Helsinki-Vantaa-Hyvinkää-Riihimäki. Eikä jengi ole läheskään yhtä ärsyttävää. Eli eiköhän muutamasta suomalaisesta selviä. Sitä paitsi miekä menee tummuuteni puolesta ihan paikallisesta, joten no pasa nada.

Mutta vakavasti ajateltuna, seuraava askel kohti lumetonta elämää olisi siis 11kk vuokrasopimus. Täällä tehdään 11kk sopimuksia, koska vuoden asumisen jälkeen vuokralaiselle siirtyy tiettyjä oikeuksia asunnon suhteen. 300-600€ kuussa sijainnista riippuen saat hyvän asunnon. Esim. tuosta meidän tykkäämästä Benalmadena Pueblosta saa 360€/kk 115 neliön asunnon. Ei tosin uima-allasta, mutta sillä hinnalla...mitä saa Suomesta? Eipä paljon mittään. Ja se on vaan puolet meidän kuukausittaisesta lainanlyhennyksestä. Eikä meillä paista aurinko 300 päivää vuodessa.

No mittee? Talo tarvis saada myytyä, joo-o.

Same same but different.

Kaikki on samanlaista. Mutta erilaista. Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme samassa paikassa uudelleen. Siinä on tietty ne ilmiselvät etunsa. Paikat on tuttuja, ei mene aikaa tutustumiseen. Kaikki löytyy helpommin, ajan voi käyttää tehokkaammin etc. Jos olisimme vain kolmisin oman pikku perheemme kesken, tämä voisi käydä jopa tylsäksi, mutta onneksi meillä on nuo appipossut. Hedän avullaan voimme a) pyöriä samoissa mestoissa uudelleen huoletta ja b) tuntea itsemme päteviksi paikallisstuntemuksellamme.
Olemme nyt olleet kohteessa noin 30 tuntia, joten aikaa on vielä 670 tuntia. Kaikenlaista voi tapahtua.

Viimeksi kun olimme täälllä vuosi sitten, ei pikkupossu vielä juuri osannut puhua. Nyt se ei juurikaan ole hiljaa. Hauska on nähdä kuinka erilailla asiat on nyt, kun pikkupossu voi kertoa näkemästään, kokemastaan ja sanoa suoraan miten hommat on. Jo nyt on käynyt selväksi, että se muistaa jotain vuoden takaisesta. Uhma ja haluttomuus nukkua tuovat omat pikku vivahteensa, mutta onneksi maailmaan mölyä mahtuu. Ja minulla on korvatulpat mukana.

Kelithän on vuodenaikaan nähden tavallista lämpimämmät. Virallinen ennuste on noin +20, mutta todellisuus on jossain +25 hujakoilla. Ero kesään on illat, yöt ja varjot. Heti kun aurinko ei paista päin, on viileää. Ja sisällä on kalseaa. Kivilattiat eikä lämmitystä. Se on asia, mikä Suomessa on paremmin.

Tämä meitin tämänkertainen kämppä on hieman Benalmadenasta Fuengirolaan päin, alueella nimeltä Torremuelle. Brittien asuttamaa aluetta, merinäkymät, paritalon puolikas omalla uima-altaalla ja hyvin brittiläis-espanjalaiseen tyylliin sisustettu. Ihan perus ok, siisti kämppä, mutta itse ainakin kaipaisin enemmän keittiövarustelua ja liinavaate/pyyhevalikoiman olisi voinut uusia vuoden 1980 jälkeen. Mutta en valita. Tämä on heidän tyylilleen hyvin ominaista. I will survive.

Nyt on siis toinen ilta täällä. Eilen saavuimme lentokentältä kaupan kautta kämpille noin klo 19.30 aikoihin. Nyt kello on 21.30 ja kaikki muut ovat jo nukkumassa. Niin on rankkaa tämä etelän meininki.
Tähän mennessä merkillepantavia asiota on mm. että isäpossu on hymyillyt tavallista enemmän, mammapossu ei kilahtanut lentokoneessa ( eka lento ever ), pappapossu on jo puhunut paikallisittain ja minä…minä en ole miettinyt juuri mitään. Ainakaan työjuttuja. Ei tämä siis huonosti ole alkanut.

Mutta vielä voi kaikenlaista tapahtua...

Läntistä vastatuulta.

Meidän perhe kun matkustaa niin siihen usein liittyy jotain jännitysmomentteja. Tälläkään kertaa emme petä odotuksia.
Sen lisäksi, että isäpossu painii päivät pitkät it-maailmassa saadakseen kaikki työt tehtyä ennen lähtöä, on myös muut instanssit päättäneet tehdä elämästämme.....noh, jännittävämpää.

Eilen satuin ihan vahingossa bongaamaan uutisen, että Norwegianin kaikki 620 lentäjää aikovat mennä kahden viikon päästä lakkoon. 4 päivää ennen meidän lähtöä. Great!
Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi Suomen lennonjohtajat meinaavat ruveta lakkoilemaan 30.10. eli lähtöämme edellisenä päivänä. Fan-fucking-tastic!
Eli nyt täytyy kaiken muun normaalin arkitoiminnan, töiden, loman aikaisten funktioiden suunnittelun ja uhmaikäisen kanssa taiteilun lisäksi vielä seurata lakon edistymistä, tehdä plan B ja varautua rahalliseen tappioon lentolippujen muodossa. Hip hip huraa!
Ja kyllä! Meillä on matkavakuutus. Ja kyllä! Se on kattavin mitä tuohon vakuutuspakettiin saa. Ja ei! Se ei korvaa lakon takia menetettyjä lentolippurahoja. Jipii!
No mutta matkavakuutuksen hoitokuluosuus on kattava, joten taidan tarvita jotain rauhoittavia sitten Espanjassa. Jahka sinne ensin päästään. Ja sinnehän päästään. Tavalla tai toisella.

Täytyy nyt vaan luottaa eurooppalaiseen ja ennen kaikkea pohjoismaalaiseen "järki ennen tunnetta"-mentaliteettiin ja täälläpäin tapahtuneiden lakkojen historiaan ja toivoa, että tämäkin lakko on ohi parissa päivässä ja Norski nousee lähtöpäivänämme. Ei ehkä lennonjohtajien takia aikataulussa, mutta nousee kumminkin.
Ei jaksais säätää yhtään enempää, mutta tuleepahan loma ainakin tarpeeseen.

Teaser 2.

Tik tak, tik tak...noin 25 vuorokautta siihen, kun lentomme nousee Seutulasta.
Tik tak, tik tak...noin 605 tuntia siihen, kun saavumme Malagan kentälle ja lämmin ilma lehahtaa kasvoillemme.
Tik tak, tik tak...noin 36470 minuuttia siihen, kun revin pikkupossua uima-altaan reunalta sisälle ja selitän, että pitää ottaa vaatteet ensin pois.
Tik tak, tik tak....noin 2 185 000 sekuntia siihen, kun unohdan Suomen ja syksyn.

2 184 999, 2 184 998......

Teaser.

Kolme possua ovat back!
Seuraava matka Benalmadenan rannoille alkaa 1.11.2013.
Matka kestää 29 päivää ja mukana ensimmäiset 2 viikkoa ovat myös mammapossu ja pappapossu.
He eivät koskaan ole olleet etelässä. Toinen heistä ei ole koskaan ollut lentokoneessa. Kumpikaan ei puhu kieliä eikä toinen syö edes lihaa. Miten heidän käy?
Millainen matka tällä kertaa on luvassa? Mitä tapahtuu kun vastassa on Espanjan sateisin kuukausi? Onko vain +20 astetta kylmää Espanjassa? Maistuuko sangria yhtä hyvältä sateessa? Ja ennen kaikkea, tuleeko se arki tälläkään kertaa?

Kaikkiin näihin ja muihinkin kysymyksiin saatte vastauksen kun 3 possua palaavat Espanjaan!
Matka alkaa 58 päivän päästä. Pysy kanavalla!