Samantien kun kotiin asteli, kävi saunassa ja meni omaan sänkyyn nukkumaan, oli niinkuin ei olisi taas missään ollutkaan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.
Kotimaan kelien osalta olimme kuitenkin taas mitä osuvimpaan aikaan poissa. Ymmärtääkseni marraskuu oli hyvin sateinen. Se on sateisin kuukausi myös Andaluciassa. Se oli osasyy miksi sinne marraskuussa tällä kertaa menimmekin. Kuulostaa aika dorkalta haluta Espanjaan juuri sinä sateisimpana kuukautena….tarkoitus oli kuitenkin kokea Espanja sen paskimpana aikana niin sanotusti.
Siellä satoi yhtenä päivänä. Vartin.
Okei okei, kuivuus oli poikkeuksellista ja maanviljelijät tuskailivatkin sadon mahdollisia menetyksiä. Emme siis viisastuneet sateiden osalta.
Muun kylmyyden osalta sitten taas viisastuimme. Kylmää on, niinkuin jo aiemmin sen ilmaisin. Lämmitys, matot ja muut vippaskonstit on siis hanskattava, jos Espanjassa asua haluaa.
Toinen asumiseen oleelliseti vaikuttava asia tässä elämän vaiheessa on päivähoito pikkupossulle.
Espanjassahan ei ole päiväkoteja niinkuin meillä. Mukelot aloittavat koulun jo 3-vuotiaana joten päivähoitoa ei tarvita.
Pikkupossun espanjan taidot eivät ihan vielä riitä koulumaailmaan, joten jotain muuta olisi keksittävä.
Fuengirolan alueen suomalaisparatiissa on suomalainen koulu, joka alkaa eskarista. Sitä ennen tarjolla on vain 4 päivänä viikossa seurakunnan kerho 5 tuntia per päivä. That’s it.
Henkilökohtaisesti "seurakunnan kerho" kuulostaa pahalta. Vaikken ateisti tai vastaava olekaan, mutta jeesustelut saa minun puolestani lapselle aloittaa vasta myöhemmin. Sitten, kun lapsi siitä jotain tajuaa ja pystyy muodostamaan siitä mieleipiteen ja kyseenalaistamaan kuulemaansa.
Ilmeisesti ko. kerho toimii kuitenkin enemmän päiväkoti-tyyppisesti, joten emme täysin sitä vaihtoehtoa hylkää.
Toinen vaihtoehto on lykätä asioita parilla vuodella kunnes pikkupossu on eskari-ikäinen.
Pikkupossun hoitaminen kotona ei ole vaihtoehto. Siinä menee sukset ristiin kaikilla. Ja sitä paitsi mielestäni lapsi tarvitsee ikäistään seuraa. Lähes nelikymppisten jutut voi olla pitkän päälle aika tylsiä leikki-ikäisen mielestä.
Seuraava askel on siis asunnon vuokraaminen 11 kuukaudeksi. Asuntoja on tarjolla paljon, joten se tuskin on ongelma. Suomalaisia kätyreitä tulkiksi ja muuksi löytyy myös paljon. Sekään ei ole ongelma.
Mikäli saamme sukulaisia valjastettua mukaan touhuun, on paljon mahdollista, ettei talomme myynti/myymättömyys ole myöskään ongelma. Silloin voisimme jakaa vuokrakulut ja koska vuokrat eivät ole ollenkaan pahoja Malagan nurkilla, ei pekkaa päälle jäisi paljoakaan maksettavaa.
Vaikuttaisi siis hyvin ongelmattomalta. Ja silti niin ongelmalliselta. Mitä tehdä? Milloin tehdä? Onko varaa? Miten työt? Ja ja ja….
Yksi asia on kuitenkin varma. Vielä varmempi kuin vuosi sitten.
Se ei ole se lämpö, joka sinne päin maailmaa vetää. Se on se valo. Aurinko.
Se antaa virtaa. Se saa ihmisen haluamaan tehdä jotain. Se saa haluamaan ulos. Se on hienoa.
Tällä hetkellä Suomessa on päivän pituus noin 5 tuntia ja 40 minuuttia. Ja siitäkin vähästä ajasta aurinko monesti piilottelee pilvien takana.
Espanjassa päivän pituus on nyt 9 tuntia 45 minuuttia. Ja siellä ei aurinko pilvien takan piileskele läheskään niin usein.
Siinä on eroa. Paljon eroa.
Märinät sikseen!
Jos nyt kuitenkin vietetään joulu alta pois ja palataan ongelmien pariin ensi vuonna.
Miten käy possujen? Ehkä se vielä selviää...
Hyvää joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti