London baby yeah!

Tällä kertaa kolme possua ei mennytkään Espanjaan vaan ne menikin Lontooseen!

Pikkupossu on jo sen verran iso ( eli ekaluokkalainen ), että se jaksaa paremmin kulkea ja katsella nähtävyyksiä. Lisäksi se muistaa ne paremmin joten päätimme aloittaa niin sanotusti matkustuskohteiden laajennuksen. Espanjaa emme toki hylkää, sinne on aina helppo mennä, mutta nyt on aika nähdä mualimmaan muistakin suunnista.

Aikaisemmin taisin jo mainita, että Lontoo valikoitui kohteeksi lähinnä siksi, että äitipossu on siellä jo muutaman kerran käynyt ja siksi se on ”helppo” kohde. Helppoutta lisää englannin kieli ja se, että liikkuminen siellä on ihan älyttömän helppoa ja nopeaa. Siitä lisää tuonnempana.

Yritin tähän tekstiin nyt koota joitain yleisvinkkejä sekä omia kokemuksia ekaluokkalaisen kanssa matkustamisesta Lontoossa. Reissumme oli vain ma-to eli aikaa ei loputtoman paljon tällä kertaa ollut.

Here we go.

Päivä 1

Matkaan lähdimme syysloman maanantaiaamuna hieman klo 8 jälkeen. Norwegianilla suuntasimme kohti Gatwickin lentoasemaa ja perillä oltiin paikallista aikaa klo 9.05. Lentoaika oli siis vajaa 3 tuntia, joka on todella sopiva aika.

Gatwickilta menee 10 minuutin välein junia Lontooseen, joten siirtyminen on helppoa.

Juna-aseman lippuautomaatista liput kouraan ja eikun menoks. Liput Gatwickin ja Lontoon Victoria-aseman välillä maksaa 30-40£ kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 6veeltä.

( http://www.nationalrail.co.uk/ )

Junia on erilaisia. Gatwick Express pysähtyy ainoastaan päätepysäkeillä ja liput niihin on hieman kalliimmat kuin niihin muihin juniin jotka pysähtyy muillakin pysäkeillä. Automaatista ostaessa kannattaa tarkistaa oikeuttaako lippu myös tuohon Express-junaan. Ei muuta, mutta jos napsahtaa tarkastaja kohdalle niin voi saada lisälaskun. Se voi harmittaa heti loman alkuun. Meillä toimi aikaisesta herätyksestä huolimatta pää sen verran, että mentiin oikeaan junaan. =)

Puolisen tuntia kesti junamatka ja olimme Victoria stationilla. Ja vaikka Lontoon metroverkosto on huikean hyvä niin tässä kohtaa käytimme taksia hotellille siirtymiseen.

Reilun 4km matka maksoi 14£ eli ei mikään sikakallis sekään.

Hotellimme oli Hotel Ibis London Blackfriars (http://www.ibis.com/gb/hotel-7943-ibis-london-blackfriars/index.shtml#overview ). Erittäin hyvä hotelli hinta-laatusuhteeltaan.

3 yötä lisävuoteella, aamiaiset, aikainen check-in (klo 10 alkaen ) ja myöhäinen check-out ( klo 17 saakka ) yhteensä 543€.

Sisään- ja uloskirjautumiset kävivät todella nopeasti. Hotelli oli siisti ja ravintolassa ruoka oli erinomaisen hyvää. Aamiainen oli englantilaiseen tyyliin hieman niukempi valikoimaltaan kuin mitä mannermainen aamiainen useine leikkeleineen, muroineen, puuroinen yms. Tarjonta oli kuitenkin riittävä ja maittava.

Huone oli reilun kokoinen ja ilmastointi oli hyvä. Lisäksi ikkunat sai auki, joka ei monessa paikassa enää onnistu. Ainoa miinus oli säilytystilan vähyys. Hyllyjä olisi saanut olla enemmän, varsinkin kylppärissä olisi kaivannut enemmän tilaa purkeille ja purnukoille.

Mutta siitä huolimatta vanha suositus ko. hotellille.

Vaikka hotellin sijainti oli hieman keskustan ulkopuolella niin noin 100m päässä hotellista oli metroasema ( Southwark ) ja sen vieressä Tesco Express-minimarketti.

Ja sen vieressä pubi. Eli kaikki tarvittava oli lähellä. ;)

No niin, kamat on purettu ja hetki hengähdetty...meillä on vain 3 päivää aikaa joten pakko lähteä liikkeelle. Päätämme suunnata Oxford streetille, kaupungin ytimeen.

Metroasemalla ostimme automaatista isäpossulle Oyster cardin ja latasimme siihen rahaa. Äitipossulla semmoinen on jo ennestään, joten siihen vaan latasimme rahaa. Pikkupossu matkustaa vanhempien kanssa ilmaiseksi ( 5-11v. ). Molempien kortille ladattiin 15£ ja myöhemmin 10£ lisää eli yhteensä 50£. Lisäksi isäpossun kortti maksoi 5£.

Pari puntaa jäi jäljelle kortteihin kun torstaina läksimme kotiin. Kortin olisi voinut palauttaakin ja saada loput rahat ja kortin hinnan takaisin, mutta eihän sitä tiedä vaikka sitä tarvisi vielä uudestaan. :P

Oyster card kannattaa ostaa jos käyttää metroa paria kertaa enemmän. Kortin kanssa kertamaksu Zone 1:llä ( eli koko keskustan alue and some ) maksaa 2,40£ kun kertamaksuna se on tuplasti.

Automaatista sen saa todella näppärästi, ei tarvitse edes puhua kellekään. ;)

( https://tfl.gov.uk/fares-and-payments/oyster )

Lontoon metrossa on monta linjaa ja junia kulkee parin minuutin välein. Paikasta toiseen pääsee siis melkoisen kätevästi. Ei siis aikaakaan kun tupsahdimme ulos Bond streetin asemalta keskelle ihmisvilinää. Kyllä siinä maaseudun asukeille oli melkoinen kontrasti kun ihmisiä suhahti ohi oikealta ja vasemmalta. Ja autotkin ajoivat väärään suuntaan.

Ensimmäisen päivän kohokohta taisi olla Regent streetillä Hamley'sin tavaratalo. Se kun on lelutavaratalo. 7 kerrosta pelkkiä leluja. ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamleys )

Pikkupossu ihmetteli leluja ja me aikuiset ihmeteltiin henkilökunnan määrää. Sitä oli valtavasti.

Ja mitä ne tekivät...ne leikkivät! Toki myyntimielessä joo, mutta joka kerroksessa oli useampi myyjä joiden tehtävä oli leikkiä.

Vähänkö siistiä! Miten sinne pääsee töihin?

Pikkupossulle oli aiemmin luvattu, että Lontoosta ostetaan nallelle uudet vaatteet. Kyllä, nallelle. Birminghamista aikoinaan ostettu Build-a-bear-nalle oli jo vuosia odottanut uutta asua ja nyt se sen sai. Näitä vaatteita saa myös netistä ja kerran niitä katselinkin, mutta toimituskulut Suomeen olisi olleet kalliimmat kuin itse vaatteet joten se siitä silloin. ( https://www.buildabear.com/ )

Ensimmäisen päivän kävelyreissu päättyi Piccadilly circukseen, joka on ( edelleen ) yllättävän pieni aukio. Tai ei se ole edes aukio vaan risteys. Jossa on suihkulähde. Ja pirun iso mainostaulu.

Siitä hurautimme metrolla hotelliin, kaupan kautta huoneeseen, hotellin ravintolassa illallinen ja sitten olikin jo aika painaa pää tyynyyn. Huomenna on päivä uus.

Päivä 2

Toisena päivänä suuntasimme British museumiin, joka on yksi koko maailman suurimpia ja merkittävimpiä ihmiskunnan historian ja kulttuurin museoita. Meitä siellä eniten kiinnosti muumiot.
Museo on ilmainen kaikille ja se on avoinna klo 17.30 saakka. ( http://www.britishmuseum.org/  )

Tottenham Court Roadin metroasemalta on vain 500m museolle, joten jälleen kulku julkisilla toimi erinomaisesti.

Museo on todella suuri ja nähtävää on paljon. Pikkupossun kanssa päätimme kuitenkin tsekata vain ne meitä kiinostavat jutut eli muumiot, samurai-haarniska ja Rosettan kivi.

Toki sellainen yleisvilkaisu ympäriinsä sen lisäksi.

Paluumatkalla poikkesimme Oxford street Eastin Primarkissa. Primark on kauppaketju jossa myydään vaatteita edullisesti. Vähän niinkuin H&M. Mutta ehkä vähän vielä edullisempi.

Ko. myymälää on mainostettu, että se on erikoistunut Harry Potter-tuotteisiin ja kyllä...siellä oli kokonainen osasto pelkkiä Potter-kamoja. Ei siis koko myymälä niinkuin mainoksista ehkä voisi olettaa. Jotain pientä lähti mukaan vaikken mikään kova fani olekaan. Jos ei muuten niin ihan vaan just because.

Asia, mikä Englannissa pitää ehdottomasti kokea, on pubiruokailu.

Pubit tarjoavat hyvää perusruokaa kuten fish and chips, steak pie, mash and sausages...eli juuri sellaista ruokaa mitä voi olettaa jos yhtään on esim. Emmerdalea katsonut. Me kävimme pubissa nimeltään The Argyll Arms. Se sijaitsee aivan Oxford circus- metsoaseman vieressä. Paikasta on muodostumassa perinne, koska löysimme sen sattumalta veljeni kanssa 5 vuotta sitten. Silloin en pistänyt sen kummemmin merkille paikan nimeä enkä sijaintia.

3 vuotta sitten olin Lontoossa parhaan ystäväni kanssa ja etsimme sopivaa pubia jossa syödä. Oli jo kova nälkä ja päätimme, että seuraavaan vastaantulevaan pubiin mennään. Ja kas kummaa...sehän oli se sama pubi. Siitä se ajatus sitten lähti, että aina Lontoossa käydessä pitää mennä siihen samaan pubiin. Hieno paikka ja hyvä ruoka. Ja hyvä sijainti. Suosittelen.

( https://en.wikipedia.org/wiki/Argyll_Arms )

Oheishuomiona Lontoossa kaikilla on kauhea kiire koko ajan. Vaikka metroja menee parin minuutin välein, ihmiset kiirehtivät metron liukuportaissa ja yleisesti kävelytahti on melko nopea.

Ja se tarttuu! Meidänkin kävelytahti on jo parissa päivässä nopeutunut ihan huomaamatta.

Päivä 3

Kolmas päivä oli ensimmäinen sadepäivä. Aika hyvin kun kumminkin Englannissa ollaan.

Siitä huolimatta ohjelmassa oli vahdinvaihdon seuraaminen Buckinghamin palatsin luona.

( https://changing-guard.com/dates-buckingham-palace.html )

Pikkupossu halusi ehdottomasti nähdä kun sedät heiluu hassuissa hatuissa.

Sade oli onneksi sellaista, että sen kanssa tuli toimeen ilman sateenvarjoa.

Menimme jälleen metrolla. Vaikka useissa paikoissa ohjeistetaan jäämään Green Parkin asemalla pois, me jäimme St. James's parkissa. Se oli meidän mielestä lähempänä. Asemalta oli lyhyt kävelymatka palatsille, jossa oli jo valmiina paljon väkeä ja paaaaljon poliiseja.

En tiedä onko viime aikojen terroristi-iskuilla osuutta asiaan vai onko poliiseja aina paikalla niin paljon, mutta niitä oli kymmeniä. Jalan, pyörillä, hevosilla, autoilla. Tavallaan oli turvallinen olo, tavallaan tuntui hieman uhkaavalta.

Vahdinvaihto oli melko lyhyt toimitus. Uudet vahdit saapuivat marssien paikalle ja menivät linnan portista sisään. Vanhat varmaan tulivat jossain vaiheessa ulos, mutta me emme sitä nähneet. Sen verran oli porukkaa paikalla että portin edusta oli aivan tukossa...että jos sinne pihalle haluaa nähdä niin saapi mennä todella ajoissa paikalle.

Seuraavaksi saapui marssibändi. Jälleen marssimista, mutta nyt musiikin säestyksellä.

Ja yksinkertaistettuna homma oli siinä.

Sedät hassuissa hatuissa nähty ja se riitti pikkupossulle.

Bändin mentyä väki alkoi hajaantua ja niin mekin läksimme kohti Houses of Parliamentia. Palatsilta menee suora tie ( Birdcage Walk ) sinne St. Jamesin puiston vieritse. Itse puistoon varmasti olisimme menneet myös jos ei olisi satanut, mutta nyt tyydyimme katselemaan sitä tien puolelta ripeähkösti kävellen.

Puistossa oli oravia, hanhia ja korppeja, joita ihmiset ruokkivat. Sen verran tulivat iholle ja ruokaa kärkkymään. ( https://www.royalparks.org.uk/parks/st-jamess-park/things-to-see-and-do/wildlife )

Big Benin kupeeseen päästyämme kuivattelimme hetken pubissa olusen äärellä ja sitten suuntasimme kohti London Eyetä, joka oli vain parinsadan metrin päässä sillan toisella puolella.

Isäpossu ei korkeanpaikankammonsa vuoksi suostunut tulemaan Eyehin, joten ostimme liput vain meille tytöille. Meillä oli Kelloggs-muropaketista saatu 50% alennuskuponki joten hinnaksi tuli 23,50£ (https://www.londoneye.com/tickets-and-prices/ ). Vaikka porukkaa oli alueella paljon, ei lippujonoa juuri ollut. Itse maailmanpyörään jonoa sitten olikin melkoisesti. En edes tajunnut jonoon mennessämme kuinka pitkä se oli, kun se tavalliseen tyyliin kiemurteli monen mutkan kautta.

Olimme olleet jonossa varmaan 20min. kun tajusin, että jono ei juurikaan liiku. Rupesin katsomaan pyörää ja huomasin, että se ei liiku. Sitten kuulin jonkun henkilökunnasta sanovan, että vikaa yritetään korjata. Jaahans...tässä voi siis mennä todella kauan.

Sitten pyörä alkoi liikkua. Yes, se pyörii sittenkin. Eiku...hyteissä ei ole ketään.

Siinä vaiheessa päässäni oleva iso pyörä alkoi pyöriä lujempaa. Laskeskelin, että tässä jonossa menee ainakin 1,5h. Ja jos vielä jotain vikaa laitteessa on niin tiedä kuinka paljon pidempään.

Ehdotin pikkupossulle, että jos jätetään väliin ja mennään jätskille.

Ehdotus hyväksytty. Poistuimme jonosta vähin äänin.

Jos olisimme maksaneet lipuista täyden hinnan niin varmasti olisin hammasta purren jonottanut, mutta nyt parin kympin menetys ei tuntunut kovin pahalta. Lipuista kun ei saa hyvitystä.

Jätski, kuuma viski ja karuselli riittivät hyvitykseksi. Sitten hotellille lepäämään ja siistiytymään, koska illalla olimme päättäneet mennä syömään vähän paremmin.

Onnekkaaksi sattumaksi olimme valinneet hotellin, joka oli vain parin sadan metrin päässä Union Street Cafesta. Ko. ravintola on Gordon Ramsayn ravintola ja Ramsay puolestaan on yksi ruokamaailman sankareistani. ( https://www.gordonramsayrestaurants.com/union-street-cafe/ )

Ravintola on italialais-välimerellinen, rento ja urbaani. Ei ollenkaan mikään hienostelupaikka. Myös hyvin lapsiystävällinen. Pikkupossu sai oman puuhaboksin, missä oli väritystehtäviä ja värit. Lisäksi pikkupossun ruoka oli ilmainen. Se oli parasta spagettia ja lihapullia ikinä. Pikkupossu söi kaiken ja sitä ei ihan aina tapahdu ravintoloissa.

Saavuimme ravintolaan hyvään aikaan, koska pian meidän jälkeemme alkoi porukkaa virrata sisään ja vaikka oli arki-ilta, oli paikka pian täynnä.

Sisustus oli hieman tehdasmainen mutta todella viihtyisä ja henkilökuntaa oli vaikka muille jakaa.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa.

Ja sitten se ruoka...voi luoja!!! Se oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautaset!

Jo pelkästään alkuleipien mukana tullutta oliiviöljyä olisin voinut juoda suoraan pullosta.

Minä otin alkuruoaksi friteerattua mustekalaa, pääruoaksi merikrottia ja jälkiruoaksi ricottajuustoa vadelmien ja paahdettujen pistaasien kera.

Isäpossu otti marinoituja anjoviksia, pastaa tryffelin kera ja jälkkäriksi tiramisun.

Ollakseen Lontoossa ja eritoten ollakseen Ramsayn ravintola, lasku ei kuitenkaan ollut paha.

Alkudrinkit, vesi, leipäkori+oliivit, pikkupossun juoma, alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat ja 2 karahvia valkoviiniä oli yhteensä vain 168£ eli noin 188€.

Erityisvahva suositus!

Vatsat täynnä ja hymy huulilla palasimme hotelliin. Huomenna olisi viimeinen päivä ja illalla kotimatka.

Päivä 4

Viimeinen lomapäivä.

Meidän lento oli vasta illalla joten aikaa oli vielä tapettavaksi.

Olimme ennakkoon ostaneet netistä liput Tower of Londoniin, joten aamiaisen jälkeen hurautimme metrolla Tower Hillin metroasemalle, joka on aivan Towerin kupeessa.

( https://en.wikipedia.org/wiki/Tower_of_London )

Ennakkolippujen ansiosta pystyimme kävelemään suoraan sisään linnaan. Emme osallistuneet opastetulle kierrokselle, joiden oppaana toimivat Yeoman Warderit, tutummin Beefeaterit. 

Eli ne tyypit ginipullojen kyljestä.

Linnan alue ei ole mikään tavattoman iso, joten omin nokkinemme kiertämiseen ei mennyt kauhean kauaa. Pikkupossua kiinnosti eniten kruununjalokivet. Ne käytiin katsomassa ja loppuaika kierreltiin linnan pihalla ja muureilla. Opastetulla kierroksella olisi varmasti saanut paljon mielenkiintoista tietoa linnasta, mutta meillä oli aika hieman kortilla eikä pikkupossun hermot olisi kestänyt mitään kierrosta. Eikä totta puhuen omanikaan.

Me tyydyimme ostamaan opaskirjan ja googlettamaan loput.

Vielä ennen hotellille paluuta viimeiset oluet ja steak piet ja sitten olikin jo aika pistää kamat kasaan ja lähteä kotia kohti.

Metron ja junan välityksellä Gatwickille ja enää oli viimeiset metrit lomasta jäljellä.

Gatwickin lentoasema on mielestäni jotenkin mukavan kompakti. Kaikki on lähellä. Ravintolat yhdessä kerroksessa ja kaupat toisessa. Mihinkään ei ole loputtoman pitkä matka. Ei edes lähtöportille.

Well.

Se reissu oli sitten siinä. Borta bra men hemma bäst niinkun sanotaan.

Summa summarum:

Noin 3 päivää Lontoossa on jossain siinä sopivan ja liian lyhyen reissun välimaastossa. Riippuu tietysti mitä meinaa tehdä.

Lapsen kanssa täytyy tietty aina ottaa huomioon, että ei se loputtomasti jaksa kävellä ja kierrellä. Lepoaikaa pitää olla.

Syksy on ihan mukavaa aikaa vierailulle. Ainakin metrotunneleissa voin kuvitella kesällä olevan melkosen kuuma. Nyt meille osui lämpöaalto, joka syksyisen kosteuden kanssa teki ilmasta paikoitellen mukavan hiostavaa.

Lapsen kanssa yksi pääkohde päivässä on sopiva määrä. Pikkupossu oli iltaisin sopivan väsynyt ja simahti ilman kiukutteluja normaaliin nukkumaanmenoaikaan.

Ja jos menet St. Jamesin puistoon, ota pähkinöitä mukaan. =)

Seuraava matka on jo suunnitteluasteella. Sen ajankohta on ensi kesä. Kesäkuu todennäköisesti.

Mihin se suuntautuu, en vielä kerro.

Mutta sen voin sanoa, että se on jotain ihan muuta.

Jäämme jännityksellä odottamaan.

Cheers!  

Road trip.

Jottei lomailu olisi pelkkää meressä lillumista ja shoppailua, teimme viime viikolla pari pientä road tripiä.
Vuokrasimme auton kolmeksi vuorokaudeksi HelleHollis-vuokraamosta, joka sijaitsee ihan kulman takana. Vuokraamo on saanut kehuja netissäkin ja hinnoittelu oli tarpeeksi läpinäkyvää...ei siis pientä pränttiä.

Otimme Opel Corsan, istuinkorokkeen pikkupossulle ja täysvakuutuksen joka oli vain 24€. Hintaan kuului täysi tankki bensaa ja jos auton palautti tankki täynnä niin sai about 70€ takaisin. Palautusta sai myös joka neljännestankista eli kun me palautimme auton tankki puolillaan niin saimme 34€ takaisin. Hintaa vuokralle näin ollen tuli 170€. ( http://www.hellehollis.com/ )

DAY 1.

Saimme auton aamulla klo 10 aikoihin ja läksimme siitä suoraan kohti Nerjaa.
Ilmastointi täysillä totta kai. ;)

Nerjaan on Fugesta noin 90km ja tie on koko matkan moottoritietä. Me käytämme ilmaisia autovia-teitä jolloin matka on hieman pidempi kuin jos käyttäisi maksullisia autopista-teitä.

Olemme käyneet Nerjassa aiemminkin, viimeksi 4 vuotta sitten. Tarkoituksemme tällä kertaa oli pelkästään mennä katsomaan Nerjan tippukiviluolia. Pikkupossu kun diggailee Batmania ja sitä kautta myös luolat kiinnostaa.

Reitti oli siis tuttu ja perillä luolilla oli melkoisesti porukkaa. Luolat löytyivät vuonna 1959 kun muutama pikkupoika seurasi lepakkoja. Luolat ovat hyvin merkittäviä lajissaan. Niitä tutkitaan jatkuvasti ja löytöjä tehdään koko ajan lisää. Luolassa on maailman suurin tippukivipaasi 32m ja siellä on maailman vanhimmat löydetyt kalliomaalaukset. Neandertahlin ihmisiä on asunut luolissa ja asutusta on ollut vielä 6000 vuotta sitten. Luolista on löytynyt useita luurankoja.

Meininki luolilla oli 4 vuodessa vähän muuttunut. Toiminnasta oli selkeästi tullut paljon ammattimaisempaa. Luolien lämpötilaa ja kosteutta säädellään ja sisäänpääsyä selkeästi rajoitetaan.
Sisäänkäynnillä oli hieman sekaannusta ja jouduimme jonkun opastetun kiertokäynnin matkaan.
Yritimme kuikuilla, että mistä pääsisi itsekseen luolaan menemään, mutta meitä ei päästetty.
Ei muuta kuin luurit korville ja kuuntelemaan videoesittelyä. Siitä sitten ryhmänä alas luoliin.

Opasta ei sannut ohittaa ja mihinkään ei saa koskea eikä salamavaloa käyttää.
Luolassa on noin 400 porrasta ja mukava pikku kosteus. Että hien sai pintaan maan allakin. :)

Alhaalla luolissa meille myös selvisi, että jostain sinne pääsi ilman opasta ja salamavalotkin räpsyi. Olisiko ollut niin, että satuimme vaan "sopivaan" aikaan sisäänkäynnille ja siksi ryhmään jouduimme.
En tiedä.

Luola on kuitenkin huikean hieno paikka ja ehdottomasti kannattaa käydä tsekkaamassa. Hintakaan ei ole paha, aikuiset 10€ ja lapset 6€.
Ihan pienten lapsien kanssa ei kannata lähteä rappusiin könyämään. Samoin jos on jalkavaivoja tai muunlaisia vaivoja jotka saattaa 400 portaasta äityä.
( http://cuevadenerja.es/ )

Luolakäynnin jälkeen ajoimme 9km päähän Friglianan kylään, joka on kuulemma yksi alueen kauneimmista valkoisista kylistä.

Maaseudulla/ vuoristossa ajelu Espanjassa on aina ihanaa. Maisemat on kauniita ja tiet mutkaisia. Siihen on myös syy miksi täällä suositaan dieselautoja...kyllä Opelin bensakone sen verran ylämäissä huusi hoosiannaa. :P

Itse kylä ei omasta mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Kaikki ne on aika samanlaisia, jos multa kysytään. Ei toki jaksettu kauheasti lähteä kujia tutkimaan...sen verran oli kuuma. Taas.
Kyllähän kylä oli viehättävä ja varmasti katseltavaa olisi ollut, mutta ajelu oli mielestäni mukavampaa.
Friglianassa istahdimme sen verran, että söimme ja sitten suuntasimme kohti rantaa.

Nerjassa on hienot rannat. Tällä kertaa ajattelimme mennä jollekin rannalle, missä ei ole ennen oltu.
Isäpossun tehokkaan googlailun seurauksena löysimme rannan, joka on kuulemma yksi Espanjan hienoimpia. Vesi on kirkasta ja rantaa koristaa hienot kalliot.
Rannan nimi on Playa de Maro. Se on hieman Nerjan keksutasta itään. Opasteet on selkeät ja rannalla mainostetaan olevan pieni parkkipaikka, joka tosin täyttyy nopeasti.
Kun aloimme lähestyä rantaa, alkoi tie käydä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi. Tien laitaan oli parin kilometrin matkalla parkkeerattu autoja. Syykin selvisi perillä...rannan parkkipaikka käsitti kokonaista 4 autopaikkaa. Kauas parkkeeraaminen ja rannalta paluu autolle kohtuu jyrkkäänkin ylämäkeen ei houkuttanut, varsinkaan hieman väsähtäneen pikkupossun kanssa, joten päätimme ajaa niine hyvinemme takaisin Fugeen ja mennä omalle kotirannalle uimaan.
Jäi siis kaunis ranta näkemättä, mutta kaikki ketä kiinnostaa niin ei muuta kuin Googlettamaan Playa de Maroa. Tämän kokemuksen perusteella voimme suositella hyvin aikaista lähtöä ko. rannalle, mikäli haluaa auton edes kilometrin päähän rannasta.

DAY 2.

Seuraava aamuna läksimme kohti länttä. Kohteemme tällä päivälle olivat Castellar de la Frontera sekä Tarifa, Espanjan eteläisin paikka, missä Atlantti ja Välimeri kohtaavat.

Matkanteko sujui jälleen pääosin moottoriteitä ajellen. Fugesta kun lähtee niin siinä on putkeen useampi pikku kaupunki. On Marbella ja Estepona lähialueineen. Siinä saa viitisenkymmentä kilometriä ajella ilman, että postuu kaupunkialueelta ollenkaan, motari kun kulkee kaupunkien läpi/sivuitse.

Ensimmäinen kohteemme on Zoo de Castellar. Matkaa Fugesta 100km.
Kyseinen eläintarha on hyvin syrjässä turismista, maaseudulla. Toiminta on hyvin pienimuotoista ja vähän jopa kotikutoista.
Eläimet ovat pelastettuja eläimiä. Toiminta on alkanut vuonna 1998 yksityisenä eläinten pelastuskeskuksena, jonne on tuotu laittomia eläimiä ja loukkaantuneita yksilöitä. Eläimet sinne toimittaa tulli ja poliisi. Suurin osa eläimistä on peräisin Afrikan ja Euroopan välisestä salakuljetuksesta.
Vuonna 2002 ovet on avattu yleisölle ja pikkuhiljaa toimintaa on rakennettu.
Zoo de Castellar on yhden miehen, Ricardo Gistasin, unelma.

Jo pelkästään siirtyminen rantatieltä sisämaan puolelle muutti maisemat täysin. Kasvusto oli paljon vehreämpää ja runsaampaa.
Paikka löytyi navigaatorilla helposti ja heti huomasi toiminnan pienuuden. Parkkipaikka oli hiekkakenttä puiden varjossa. Ei mitään hienosteluja.

Liput maksoivat kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 6veeltä yhteensä 40€.
Heti portin sisäpuolella oli musta pantterinpentu tullut vieraiden rapsuteltavaksi. Porukkaa oli ehkä parikymmentä koko eläintarhassa. Siinä sitä vuorollaan halukkaat saivat rapsutella pantteria.
Pikkupossu oli aivan innoissaan.

Asia mikä loisti poissaolollaan oli se kuvaajatyyppi, joka täällä on joka paikassa ottamassa kuvia ja tyrkyttämässä niitä sitten kalliilla. Jopa vesipuistossa piti poseerata maskotin kanssa ja lähtiessä sitten niitä kaupattiin 8€ per kipale.

Lippuluukulla sai myös ostaa pussin eläintenruokaa 1€/pussi.
Kyllä, tässä eläintarhassa saa syöttää eläimiä.
Ja eikun kierrokselle. Joka aitauksessa ei ollut eläimiä eikä tarkkaa aluekarttaa ollut, koska eläimet siellä vaihtuvat.

Aluksi oli flamingoja ja muita lintuja. Sitten paikalle pälähti haukka hoitajansa kanssa. Haukan sai ottaa kädelleen istumaan ja sitä sai silittää.
Seuraavaksi oli apinoita joita ruokittiin. Oli lepakoita, leijonia, possuja ja monenkirjavia lintuja.
Pääsimme isoon lintutarhaan ruokkimaan papukaijoja ja pupuja.

Itse paikkahan ei tosiaan visuaalisesti vedä vertoja isoille eläintarhoille eikä sen ole tarkoituskaan.
Paikan ideologia ja se, että eläinten kanssa pääsee kosketuksiin, on todella hienoa.
Ehkä hienoin eläintarhakokemus ikinä. Suosittelemme isosti.
( https://www.zoodecastellar.es/english/ )

Castellar de la Fronterasta jotkoimme matkaa kohti Tarifaa. Välimatkaa oli 47km.
Edelleen luonto oli vehrempää ja matkalla näimme myös jotain hienoa.
Muutaman kilometrin matkalla oli jokaiseen sähköpylvääseen haikarat tehneet pesän.
Siis ihan jokaiseen. Ja niitä oli paljon. :)

Tarifaa lähestyessämme tie nousi ensin vähän ylemmäs ja joka puolella oli tuulimyllyjä. Niitä oli kymmeniä ellei satoja.
Maisemat oli todella hienoja ja yhtäkkiä edessämme näkyi vuori.
Joka oli Afrikassa. Se on ihan uskomatonta, kuinka hyvin se näkyi. Välimatkaa Tarifasta Arfikkaan ei ole kuin 14km.

Itse Tarifa on hyvin pieni kaupunki. Vain noin 18 000 asukasta.
Auto saatiin yllättävän helposti parkkiin lähelle rantaa. Toinen ranta siis Atlantin puolella ja toinen Välimeren. Välissä kulki tie joka vei kaupungin edustalla olevalle Isla de las Palomasin saarelle.
Kaupunki on hyvä lainelautailukohde merien kohtaamisen vuoksi ja rannalla olikin paljon lainelautailijoita vaikka aallot olivatkin melko pieniä.
Rantaviiva oli todella pitkä, vesi kirkasta ja hiekka hienoa. Atlantin puolen rannalla näytti myös olevan melko iso vuorovesivaihtelu rannalla lilluvista vesialtaista päätellen.
Me emme lähteneet sen kummemmin kaupunkia tutkimaan, koska olimme tulleet tänne ihan pelkästään merien kohtaamispaikan vuoksi joten isäpossu ja pikkupossu kävivät uimassa molemmissa merissä ja minä tyydyin räpsimään kuvia.

Tarifasta tehdään myös paljon valasristeilyjä, koska salmen kautta kulkee valaita merestä toiseen.

Pari tuntia Tarifan rannalla riitti meille tällä erää. Sielläkin oli kuuma, muttei ihan niin kuuma kuin muualla. Liekö Atlantin tuulet viilensivät tunnelmaa. ;)
Ainakin maisemien puolesta Tarifa oli käymisen arvoinen.

Jäljellä oli vielä matka takaisin Fugeen. 134km matkaa joka sisälsi Gibraltarin pällistelyä kaukaa, pari totaalisen stopin ruuhkaa ja yksi istumiseen kyllästynyt pikkupossu.

Kolmantena vuokrapäivänä kävimme vaan ruokakaupassa kun saimme autolla ostokset näppärästi kämpille.

Valencia.

Niinkuin jo mainitsin, teimme viime viikonloppuna reissun Valenciaan. Ensisijainen syy reissulle oli äitipossun 40-vuotislahja joka oli ajokokemus Lamborghinilla ja Ferrarilla.
Mutta aloitetaan kuitenkin alusta....

Viime viikon lauantaiaamuna läksimme Fuengirolasta lähijunalla Malagaan Maria Zambranon juna-asemalle. Matka kesti noin 45 minuuttia.
Maria Zambranolla vaihdoimme Renfen junaan, joka meni suoraan Valenciaan. Tai no oli siinä muutamia pysäkkejä välissä esim. Cordoba.
Ennen junaan astumista oli turvatarkastus ja sitten pönötettiin jonossa odottamassa laiturille pääsyä. Ennen sitä tarkistettiin vielä liput. Laiturille ei siis päässyt kukaan asiaton.
Kun junan lähtöön oli vain 10 minuuttia aikaa ja jono oli melko pitkä, ajattelimme ettei tätä porukkaa saada ikinä junaan 10 minuutissa.
Mitä vielä! Jengi kyytiin ja juna lähti ajallaan. :)

Matka kesti noin 4,5 tuntia ja nopeus on parhaimmillaan siellä 250km/h...ihan joutuisaa matkantekoa siis. Välimatka maanteitse on keskimärin 600km riippuen mitä kautta ajelee.
Juna oli siisti ja melko hyvin ilmastoitu. Matkakin meni kohtuullisen sujuvasti, mitä nyt vähän alkoi loppumatkasta pikkupossulla hermo pettämään.

Perillä Valenciassa meitä odotti hurja lämpö. Kun kyseessä on suurkaupunki, jonka betoniviidakossa ei tuuli pääse puhaltelemaan, on lämpö aivan erilaista kuin esim. Fuengirolassa.
Metrolla köröttelimme yhden pysäkinvälin hotellille ja iloksemme huomasimme valinneemme hotellin aivan vanhan kaupungin reunalta. Vanhat kaupungit on niitä parhaita ja kauneimpia katsella.
Hotellimme oli nimeltään Lotelito ( http://www.lotelito.com ), pieni huoneistohotelli pienellä ravintolalla. Oikein viihtyisä ja sijainti tosiaan todella hyvä.
Sattumalta hotellin respassa oli töissä suomalainen Noora, joten tuli entistä kotoisampi olo. Plus että totta kai asiat hoitui todella mutkattomasti.

Koska minilomamme oli vain 3 yötä, ei voinut vain jäädä nauttimaan hotellin huikeasta ilmastoinnista. Tilasimme taksin ja suuntasimme Oceanografic-akvaarioon ( https://www.oceanografic.org/ ). Liput saimme hommattua näppärästi respasta. Melko kallistahan tuo oli, yhteensä noin 80€, mutta olihan se hieno paikka. Oli haita ja maitovalaita ja monenkirjavaa kalaa. Lisäksi paikka oli visuaalisesti tavallista akvaariota hienompi. Respan Noora vähän varoitteli, ettei meillä aika riitä nähdä kaikkea, kun olimme vähän myöhään liikkeellä. Sanoi, että menee kolmisen tuntia....se on vissiin unohtanut suomalaiset tehokkuuden. Kun joku on nähty, sitä ei jäädä pällistelemään...reippaasti eteenpäin vaan. Ei jäädä maleksimaan. ;)
Hyvin ehdittiin nähdä kaikki.

Sen lisäksi, että hotelli oli lähellä metroa, oli sen lähellä Mercadona-kauppa. Kuumuuden ja matkustamisen ansiosta ei todellakaan jaksettu lähteä ulos syömään vaan haettiin ruokaa huoneeseen. Huoneessa oli pieni keittonurkkaus, joten kivasti sai syötyä muutakin kuin kolmioleipiä.

Sunnuntai oli ajopäivä. Ja kuuma sellainen.
Aamupäivä maleksittiin ihanan viileässä huoneessamme ja klo 13 tuli taksi meidät noutamaan Chesten radalle. Rata sijaitsee noin 28km Valencian ulkopuolella. Olisi sinne bussillakin päässyt, mutta olisi mennyt säätämiseksi. Taksikyyti oli 35€.
Olimme paikalla klo 13.30 eli puoli tuntia ennen ajoa, kuten oli ohjeistettu. Paikalla oli paljon porukkaa. Tosi paljon porukkaa.
Ennakkotiedoissa sanottin, että riippuen väkimäärästä, ajo kestää noin 1-2 tuntia.
Minun ajokokemukseeni kuului esittelykierros Hummerilla, 2 kierrosta Lamborghini Gallardolla ja 2 kierrosta Ferrari F430:llä. Lisäksi olimme varanneet ajojen videoinnin. Hintaa mokomalle tuli 378€( https://www.emocionday.com/ ).

Kun olimme 45min jonottaneet järkyttävässä helteessä, olimme melko varmoja että ei tasan selvitä kahdessa tunnissa. Mutta taas...mitä vielä! Sitten kun homma alkoi rullaamaan niin se todellakin alkoi rullaamaan. Porukkaa siirrettiin autoista toisiin ja suhina vaan kävi.
Ensin oli kierros Hummerilla mihin isäpossu ja pikkupossukin pääsivät mukaan.
Sitten äitipossu ohjattiin Lamborghinin luo. Repsikan paikalla oli apukuski, joka neuvoi englanniksi. Aluski vähän varovaisemmin ja sitten maalisuoralla sai pistellä yli kahtasataa. Oli aika huikeeta!

Lambon jälkeen oli vuorossa Ferrari. Vähän siinä odotellessa huomasin käsieni tärisevän. Niin oli jännää.
Omaan makuun se oli huonompi ajaa, tosin sen aikana radalla oli sen verran ruuhkaa ettei oikein päässyt päästelemän samalla lailla kuin Lambolla. Lambolla olisin voinut ajaa enemmänkin.

Homma oli ohi ennen kuin huomasinkaan ja kädessäni oli usb-tikulla videot ja pari kuvaa minusta poseeraamassa autojen kanssa. Eikä siihen mennyt edes tuntia.

Taksilla takaisin hotellille, pieni viilennys ja illaksi tutkimaan kaupunkia.
Valenciahan on vanha kaupunki. Se on perustettu 137 eaa. ja siellä on noin 790 000 asukasta, ollen Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki.
Vanhakaupunki Barrio El Carmen on huikean kaunis paikka kapeine kujineen ja vanhoine rakennuksineen. Siellä saa helposti useamman tunnin vietettyä ja kameran muistikortin täytettyä.

Viimeisen Valencia-päivän eli maanantain aloitimme Bioparcista. Olemme käyneet Fuengirolan vastaavassa pari kertaa ja Valencia Bioparc oli sen vuoksi ihan must. http://www.bioparcvalencia.es/
Taas saatiin liput respasta. Hintaa tuli 65€. Metrolla paikan päälle ja taas käppäilemään helteeseen.

Bioparcin ideahan on, että eläimet eivät ole häkeissä vaan mahdollisimman luonnonmuokaisissa aitauksissa. Tässähän nyt voidaan jaaritella, että mikä on häkin ja aitauksen ero...no mutta kaltereita ei ole. :P
Valencian Bioparc on huomattavasti Fuengirolaa isompi. Siellä on myös esim. kirahveja, norsuja ja leijonia mitä Fugessa ei ole. Paikka on jälleen visuaalisesti hieno ja eläimiä pääsee todella lähelle. Kahviossa voi katsella kun kirahvit tuijottaa sun jäätelöä.
Pääsimme myös todistamaan maailman hitainta seksiaktia. ;)

Iso osa päivästä menikin siellä joten hotellin kautta taas vanhaan kaupunkiin. Pakkohan sitä oli paellaa käydä syömässä kun kerran Valenciassa, sen syntypaikassa, ollaan.
Kävimme ravintolassa nimeltä Tarin's. Ruoka oli hyvää ja hintataso sopiva. Paella oli 18€ per lärvi. Tripadvisorkin antoi paikalle hyvät arvosanat.

Viimeinen yö ihanan ilmastoidussa hotellissa ja aamulla klo 10.40 alkoi paluumatka.
Tällä kertaa menimme Madridiin, jossa oli junan vaihto. Vajaa pari tuntia kesti matka.
Pari tuntia vaihtoaikaa Atochan asemalla oli juuri sopiva aika. Siinä ehti hyvin syömään ja etsimään laiturin. Oli nimittäin pikkaisen sekavasti viitoitettu laiturit. Laitureita kun on kahdessa kerroksessa eikä ne tietenkään olleet loogisesti samasta oviaukosta sisään. Olivat sentään samassa rakennuksessa.

Kolmisen tuntia kesti matka Madridista Malagaan. Vauhti nousi parhaimmillaan 300km/h ja maisemat vaihtuivat nopiaan.
Tässä junassa testasimme myös ravintolavaunun, joka oli ihan yhtä kälyinen kuin VR:lläkin. Tarjonta oli niukkaa ja hinnat oli paikallisittain korkeat. Mutta tulipahan testattua.

Malagasta vielä viimeinen etappi Fuengirolaan ja sitten hikinen possulauma syöksyi mereen.

Oli hyvä reissu. Voimme suositella.
Ja siis kaikkia osa-alueita.
Junalla matkustaminen Espanjassa on helppoa ja sujuvaa.
Lotelitoa voimme suositella ( jo pelkästään ilmastoinnin takia ). ;)
Vanhakaupunki, Bioparc ja Oceanographic...kaikki näkemisen arvoisia.
Ja mikäli haluat ajaa superautoilla kovaa niin voin suositella sitäkin. Ajaminen onnistuu muuallakin Espanjassa, meille Valencia valikoitui aikataulusyistä. Kannattaa tsekata noi linkkaamani sivut.


Valencia, muy bien siis.
Paitsi että oli ihan hiton kuuma. ;)


Ainiin ja junaliput varasimme https://loco2.com/ .

Mulla on niiiiiin hiki...!!!

Hola amigos!

Viikko reissua takana ja on aika hieman purkaa ajukoppaa....ennenkuin se sulaa.

Lähdimme siis viime keskiviikkoaamuna Helsingistä ja laskeuduimme Malagaan jo hyvissä ajoin klo 10. Välittömästi kävi selväksi, että kylmä ei tule olemaan.
Lähijunalla Fuengirolaan ja muutama kortteli kävelyä kämpille, jossa meidät otti vastaan vuokranantajan ystävä ja alakerran naapurimme Mercedes, herttainen vanhempi espanjalaisruova. Tässä vaiheessa hiki oli aivan jäätävä ( jos nyt niin voi sanoa ).
Lyhyt esittely kämpästä ja olimme omillamme. Eipä siinä, tuttua kauraahan tämä.

Kämppä on korttelin päässä rannasta ja pieni ruokakauppa on alakerrassa. Melko perfectiä.
Asunto on perussiisti, tyypillinen espanjalaiskämppä. Kaksi makkaria, yksi vessa/kylppäri, pieni parveke ja riittävä keittiö. Netti kuuluu hintaan, samoin sähkö. Hinta 600€/kk. Hyvin kelpaa meille.

Pari ekaa päivää vaan totuttelimme lämpöön, uimme ja menimme paikallisittain aivan liian aikaisin nukkumaan. Kämpässä on ilmastointi olohuoneessa ja ilmeisesti aluksi oltiin niin väsyneitä, ettei lämpö haitannut makkareissa...nyt on alkanut haittaamaan. Tänään ostin sitten tuulettimen öitä varten. Oli pakko. Vaikka täällähän ei vielä kesä virallisesti ole ( kun on vaan +30 ja jotain...).
Kesä alkaa ensi viikolla...sitä odotellessa.

Paikalliseen elämänrytmiin pääseminen on ollut taas pieni haaste, mutta nyt viikon jälkeen olemme jaksaneet valvoa jopa yli puolen yön. :P
Suomessa maalla asuvana tämä meteli on ollut myös pienoinen totuttelun paikka. Jo pelkästään kaupungin äänet on uutta saati että kun ne tuottaa espanjalaiset on meteli taattu.
Ja koko ajan, öin ja päivin.

Kuumuus totta kai aiheuttaa sen, että ei paljon ruoka maistu. Varsinkin pikkupossulle syöminen on lähinnä pakollista kidutusta. Se vaan uisi ja uisi.
Siksipä kävimme eilen suomiravintolassa Uudessa Reflassa, joka on aivan kulman takana. Että saisi pikkupossu muusia ja lihapullia.
Ravintolan ulkoinen ilme oli ihan jees, lonkero hyvää ( ellei jopa parempaa kuin Suomessa ) ja ruoka erinomaista. Lihapullat ja kastike oli selvästi Ikeasta, mutta Ikean pullat on hyviä. Itse otin fetasalaatin, joka oli ylivoimaisesti paras salaatti mitä olen Espanjasta koskaan saanut. Isäpossu otti pippurileikkeen ja sekin oli todella hyvää. Eli ruoan puolesta voimme lämpimästi suositella.

Aivan Reflan vieressä on SouldPark-huvipuisto. ( http://www.souldpark.es/ ) Tai no "huvipuistonen". Iltaisin auki ja siellä on karusellia, trampoliineja, yms. härveleitä muksuille. Laitteita varten ostetaan kortti (50 senttiä ), jota voi ladata. Kun lataat 20€, saat 10€ lahjaksi. Laitteet on keskimäärin 2,5€ per kyyti eli paikallisittain melko kallista, mutta mikäpä sen mukavampaa kuin huvipuisto naapurissa.

Teimme myös kolmen yön minivisiitin Valenciaan.
Siellä teimme vaikka mitä, mutta siitä kirjoitan erikseen oman stoorinsa.
Ja siellä vasta kuuma olikin.

Nyt me mennään uimaan.
Se on ainoa paikka missä ei ole hiki.

Mitä? Taasko possuja...?

No hitokseen. Tässä sitä taas ollaan, blogin äärellä.
Aikani pähkäilin, että jaksaako/viitsiikö/lukeeko kukaan uutta blogirykäisyä...tähän nytten sitten päädyin.
Uusi blogirykäisy...olkaa hyvät!

Tokihan asiaan liittyy possujen matka Espanjaan, naturalmente.
Tämä matka on ollut todella monta kertaa veitsenterällä vaarassa peruuntua. Henkeä ollaan pidätelty useaan otteeseen.
Mutta nyt on laukut jo lähes pakattu. Saa olla aivan uskomattoman huono tuuri, jos tämä reissu nyt peruuntuu...kaikki siis peukut pystyyn. Ja varpaat kans. =)

4 päivän päästä näihin aikoihin possulauman on tarkoitus saapua Espanjaan. Tällä kertaa majapaikkamme on Fuengirola, tuo suomalaisuuden sykkivä lämpökeskus.

Kämppämme on aivan Fugen keskustassa, joten odotettavissa on paljon ulkona syömistä. Luultavasti löytyy myös sellaisia helmiä ravintolatarjonnasta joista voin teille sitten kertoa. Toki myös huonot paikat listataan, mutta me ollaan niin höveleitä, että ellei nyt totaalista kuraa satu eteen niin me ei juurikaan valiteta.

Luvassa on myös junamatkailua, 3 päivän reissu Valenciaan sekä ajamista Ferrarilla ja Lamborghinilla.
Mitä muuta me kuukauden reissullamme keksitään, sitä ei vielä tiedä...ehkä Granada, ehkä ei. Ehkä jotain muuta. Ehkä ei.
Pääasia on jättää arkihuolet ( ja kylmä sää ) Suomeen, nauttia lämmöstä, uida ja vähän myös juhlia äitipossun pyöreitä vuosia.

Lauma on sama kuin ennenkin; isäpossu, äitipossu ja koulunsa syksyllä aloittava pikkupossu.
Yhden matkalaukun taktiikalla lähdemme kohti etelää. Tutuille, mutta samalla vieraille nurkille.

Niin siistii! =)

Oliko se nyt sitten niin hienoa...?

Kyllä oli!

Vaikka joskus nuorempana olinkin vahvasti sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä matkustaa aina samoihin paikkoihin kun maailmassa on niin paljon nähtävää, niin oli se vaan hienoa 3 vuoden jälkeen palata Benalmadenaan. Se oli kuin olisi kotiin palannut.

Nyt vanhempana  ( ja viisaampana ) voin sanoa, että on todellakin okei matkustaa samoihin paikkoihin uudestaan. Ensinnäkin jos on lapsia...helpottaa ihan massiivisesti, kun tuntee paikat ja tavat. Meidän pikkupossu on toki jo niin iso, että esim. vaippoja ei tarvitse enää miettiä...mutta onhan se nyt melko kypsyttävää lähteä metsästämään vaippoja kun et tiedä missä niitä on. Tai edes että mikä niistä ulkomaan vaippamerkeistä sopii oman pikku palleron peffalle.

Lisäksi jos haluat lomailla. Siis todella lomailla...niinkun aivot narikkaan-meiningillä, mutta omatoimisesti ilman matkanjärjestäjää, niin avot. Sama argumentti kuin tossa vaippa-asiassa. Ei tarvitse nyrjäyttää itseään kun tietää tasan missä kaikki on. Ja jos on jotain nähtävää niin onko se uudelleen näkemisen arvoista.

Näillä alkusanoilla itse asiaan....

Loma tuli todella tarpeeseen. Ja oli tähän elämänvaiheeseen juuri sopivan pituinen.

Säät oli juuri meidän hipiälle sopivia; noin +22, melko pilvistä kylläkin, mutta juuri sopivaa. 

Yksi sateinen päivä ja yksi +28 päivä osui tähän 8 päivän settiin. Melko perfect siis.

Sen lisäksi, että tuo lämpimin päivä sattui viimeiseksi lomapäiväksi, silloin oli aivan huikeat aallot rannalla. Vaahtopäät tyrskysi juuri sopivan kokoisina, että pystyttiin pikkupossun kanssa niissä hyppimään. Voi sitä riemua! Kyllä jää Eedenin aaltokone kakkoseksi.

Meidän kämppä oli jälleen Homeawayn kautta vuokrattu. Vuokraaja oli britti, joten kommunikaatio sujui hyvin. Kämppä oli 2 makuuhuoneen asunto aivan rannalla isossa kerrostalossa. Ihan perussiisti. Hyvin pieni keittiö, pieni kylppäri, mutta iso terassi merimaisemin. Muutama pohjaratkaisu pisti silmäkulman nykimään, mutta niin se on aina. Espanjalainen insinöröinti  ( ei, se ei ole oikea sana ) on vähän...ööö...jännittävää. Talon nimi on Canaima, jos se jollekin jotain sanoo. 

Pihalla oli uima-allas ja sieltä meni portaat suoraan rannan kävelykadulle. Uimassa kävimme joka päivä, jopa useamman kerran ja useimmiten meressä. Lokakuussa merivesi on aika viileää eikä rannalla tuota lämmintä päivää lukuunottamatta ollut kovinkaan montaa ihmistä meidän lisäksi. 

Sekin sopi meille enemmän kuin hyvin. Me tykätään olla rannalla, muttei siitä grillataan-nahkaa-ja-maataan-kylki-kyljessä- meiningistä.

Alue, missä asustelimme oli Benalmadenan ns. turistialuetta. Satamaan oli 600m ja Torremolinoksen puolelle päätyi 1,2km päässä. Ehkä tästä johtuen tuntui, että Benalmadenan on 3 vuodessa löytänyt yhä useampi turisti. Ja varsinkin suomalainen. Voi kyllä olla, että se oli vaan alueen "vika". Vai särähtikö suomi vaan niin kovasti korvaan, kun ei sitä tavallaan odottanut.

"Meidän" talo on tuossa kuvassa tuo kolmiomainen. Ei huano. =)

Toinen ryhmä jotka olivat löytäneet Benalmadenan oli papukaijat. Semmoiset vähän undulaattia isommat, vihreät kaverit. Niitä oli yhtäkkiä joka paikassa. Koko ajan jostain kuului niiden rääkynää ja palmujen latvoissa kävi kauhea kuhina. Plaza Mayorin junapysäkillä niitä istui langalla 20.

Ensin me ajateltiin, että eikö ole vaan aiemmin tullut pantua merkille moista. Että huomataanko me puusilmät ne vasta nyt. Sitten - onneksi - saimme tietää, että kyse ei ole meidän puusilmistä vaan niitä tosiaan on tullut lisää. Ja lisää. Ja lisää. Melkein ongemaksi asti. Ne valtaavat elintilaa muilta linnuilta ja niitä toden totta oli kyllä todella paljon. 

Että enemmän suomalaisia ja enemmän papukaijoja. Ja siihen päälle vielä meluavia espanjalaisia.

Peace and quietia sinne ei siis kannata lähteä hakemaan. 

Lomailuun kuuluu olennaisesti myös löffäily. Eli totta kai sitä teeveetäkin pitää välillä tuijottaa.
Aivot narikkaan, you know...
Yllätys oli, että sekä Netflix että Elisaviihde toimivat läppärillä mainiosti. Olinhan varautunut katselemaan Espanjan ja Englannin teeveetä tziljoonine mainoskatkoineen.
Asunnossa toki oli valokaapelit vedetty ja hyvä nettiyhteys, mikä auttoi asiaa...mutta olen ilmeisesti ajasta jäljessä/ignorantti/jotain muuta dumbassiin verrattavaa. Autuaasti olen ollut siinä uskossa, että ko. palvelut ovat vahvasti maiden rajojen sisäpuolelle jäävää toimintaa, koska tekijänoikeudet yms.
Mitä vielä! Siellä me illalla terassilla istuttiin, syötiin juustoja ja juotiin viiniä ja kateltiin Emmerdalea.
Netflixin osalta mielenkiintoista oli, että vaikka valikot pysyi suomenkielisinä, pikkupossun piirretyt alkoivat puhumaan espanjaa. Ei kuulemma haitannut. Olis ne varmaan saanut jostain vaihdettua, mutta ehkä se meni hyvin kielikylvystä.
Oheishuomiona muuten sanottakoon, että oli ilahduttavaa huomata pikkupossun kielikylpyjen tehonneen. Espanjaa ja englantia se jo jonkin verran ymmärtää eli meidän taktiikka puhua pikkupossun korville sopimattomista asioista englanniksi on vaarassa. Täytynee opiskella joku uusi kieli...;)

Muutoin hyvin uimispainotteiseen lomaan otettiin myös pari kohdetta lähinnä pikkupossua ajatellen. Molemmissa oli aiemmin käyty, mutta pikkupossu on ollut sen verran pieni silloin, ettei se niistä oikein mitään muistanut.
Ensin käytiin Bioparcissa Fuengirolassa. Se on niin mukavaa kun sinne voi mennä junalla ja se jo pelkästään on pikkupossun sanoin "niin siistii".
Bioparciin oli viime käyntimme jälkeen tullut uusi alue, Indo-Pacifico. Siellä oli pieni terraario-rakennus jossa oli mm. kameleontti ( en nähnyt sitä ), käärmeitä ja liskoja, Komodon varaani ja jättiläiskilpikonnia. Eikä sitten muuta. Aika mitätön lisäys, jos minulta kysytään.
Siitä huolimatta Bioparc on mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen eläintarha. Se on mukavan puistomainen ja viihtyisä.

Toinen käyntikohde oli Benalmadenan SeaLife. Viimeksi kävimme siellä vuonna 2012. Ja ihan yhtä ahdas, kuuma ja kostea se oli edelleen. Sokkeloinen ja pimeä paikka. Kivojahan ne kalat on, mutta ei pikkupossukaan oikein jaksanut kiinnostua muista kuin meduusoista.
Lisähuomiona ( jälleen insinöröinnistä ) mainittakoon, että suomalaisena, jolle jonottamisen jalo taito on tuttua, silmäkulmaa pisti jälleen nykimään se aivopieru, joka suunnittelijalle on sisäänkäyntiä tehdessä tullut. Että laitetaan se kapeaan kohtaan, jossa kulkee paljon ihmisiä, laitetaan siihen uloskäynti ja matkamuistomyymälä samaan syssyyn ja jonotetaan siinä vielä varmuuden vuoksi poikkiteloin katuun nähden....saadaan aikaiseksi kiva sumppu jossa kaikki väistelee kaikkia ja jonoon voi kiilata mistä suunnasta tahansa.
Ehkä me suomalaiset olemme niin kuuliaista kansaa, että jono on pyhä. Siihen ei kiilata. Ja sen pitää olla selkeä ja poissa muiden tieltä. Ongelma olisi ratkaistu yksinkertaisesti semmoisella köysisysteemillä. Köydellä rajattu jonotusalue kadun reunaan.
Ei ole tiellä, ei voi kiilata.
Itte pittäis...;)

Ehkä papukaijoista ja suomalaisista huolimatta suurin ero aikaisempiin reissuihin oli kuitenkin se ehkä ilmeisin...eli se, että pikkupossu ei enää ole ihan niin pikku.
6-vuotiaan kanssa on melkoisen paljon helpompaa matkustaa kuin 3-vuotiaan.
On myös mukava huomata kuinka paljon enemmän lapsi saa irti lomasta kun on vähän isompi. Ja kuinka mukavaa se on itsellekin kun voi kertoa asioista enemmän. Enkä nyt tarkoita ettei pienemmälle lapselle voi kertoa asioita, sitä vaan yleensä kiinnostaa enemmän esim. räkä kuin se, mistä ikinä olet sillä kertaa kertomassa...;)

Seuraava matka on jälleen Espanjaan. Kesäkuussa asetumme Fuengirolaan kuukaudeksi tarkoituksenamme kokea espanjalainen kesä ja sykkiä sieltä käsin ympäri Andaluciaa. Mahdollisesti Sevillaan, Gordobaan ehkä Granadaan...we'll see.

Ja koska aluksi mainitsin tuosta maailman näkemisestä niin ensi syksynä on tarkoitus aloittaa kaupunkilomailu. Pikkupossu on sitten jo koululainen ja näin ollen jaksaa hieman paremmin turisteilua.  Ja muistaakin näkemästään enemmän. Kohde on mahdollisesti Lontoo, koska perheestämme vain minä olen siellä käynyt. Olen kuitenkin käynyt useamman kerran joten se on siinä mielessä helppo kohde. Se on lähellä. Siellä on paljon nähtävää. Pikkupossulle se on jo seitsemäs ulkomaanmatka. Pro. =)

Nyt kerätään voimia talven yli ja palataan asiaan kevväämmällä.

Rauhaa, rakkautta ja toivottavasti paljon aurinkoisia talvipäiviä.
Sangrian puutteessa juon glögiä.

Possulauma - out.