London baby yeah!

Tällä kertaa kolme possua ei mennytkään Espanjaan vaan ne menikin Lontooseen!

Pikkupossu on jo sen verran iso ( eli ekaluokkalainen ), että se jaksaa paremmin kulkea ja katsella nähtävyyksiä. Lisäksi se muistaa ne paremmin joten päätimme aloittaa niin sanotusti matkustuskohteiden laajennuksen. Espanjaa emme toki hylkää, sinne on aina helppo mennä, mutta nyt on aika nähdä mualimmaan muistakin suunnista.

Aikaisemmin taisin jo mainita, että Lontoo valikoitui kohteeksi lähinnä siksi, että äitipossu on siellä jo muutaman kerran käynyt ja siksi se on ”helppo” kohde. Helppoutta lisää englannin kieli ja se, että liikkuminen siellä on ihan älyttömän helppoa ja nopeaa. Siitä lisää tuonnempana.

Yritin tähän tekstiin nyt koota joitain yleisvinkkejä sekä omia kokemuksia ekaluokkalaisen kanssa matkustamisesta Lontoossa. Reissumme oli vain ma-to eli aikaa ei loputtoman paljon tällä kertaa ollut.

Here we go.

Päivä 1

Matkaan lähdimme syysloman maanantaiaamuna hieman klo 8 jälkeen. Norwegianilla suuntasimme kohti Gatwickin lentoasemaa ja perillä oltiin paikallista aikaa klo 9.05. Lentoaika oli siis vajaa 3 tuntia, joka on todella sopiva aika.

Gatwickilta menee 10 minuutin välein junia Lontooseen, joten siirtyminen on helppoa.

Juna-aseman lippuautomaatista liput kouraan ja eikun menoks. Liput Gatwickin ja Lontoon Victoria-aseman välillä maksaa 30-40£ kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 6veeltä.

( http://www.nationalrail.co.uk/ )

Junia on erilaisia. Gatwick Express pysähtyy ainoastaan päätepysäkeillä ja liput niihin on hieman kalliimmat kuin niihin muihin juniin jotka pysähtyy muillakin pysäkeillä. Automaatista ostaessa kannattaa tarkistaa oikeuttaako lippu myös tuohon Express-junaan. Ei muuta, mutta jos napsahtaa tarkastaja kohdalle niin voi saada lisälaskun. Se voi harmittaa heti loman alkuun. Meillä toimi aikaisesta herätyksestä huolimatta pää sen verran, että mentiin oikeaan junaan. =)

Puolisen tuntia kesti junamatka ja olimme Victoria stationilla. Ja vaikka Lontoon metroverkosto on huikean hyvä niin tässä kohtaa käytimme taksia hotellille siirtymiseen.

Reilun 4km matka maksoi 14£ eli ei mikään sikakallis sekään.

Hotellimme oli Hotel Ibis London Blackfriars (http://www.ibis.com/gb/hotel-7943-ibis-london-blackfriars/index.shtml#overview ). Erittäin hyvä hotelli hinta-laatusuhteeltaan.

3 yötä lisävuoteella, aamiaiset, aikainen check-in (klo 10 alkaen ) ja myöhäinen check-out ( klo 17 saakka ) yhteensä 543€.

Sisään- ja uloskirjautumiset kävivät todella nopeasti. Hotelli oli siisti ja ravintolassa ruoka oli erinomaisen hyvää. Aamiainen oli englantilaiseen tyyliin hieman niukempi valikoimaltaan kuin mitä mannermainen aamiainen useine leikkeleineen, muroineen, puuroinen yms. Tarjonta oli kuitenkin riittävä ja maittava.

Huone oli reilun kokoinen ja ilmastointi oli hyvä. Lisäksi ikkunat sai auki, joka ei monessa paikassa enää onnistu. Ainoa miinus oli säilytystilan vähyys. Hyllyjä olisi saanut olla enemmän, varsinkin kylppärissä olisi kaivannut enemmän tilaa purkeille ja purnukoille.

Mutta siitä huolimatta vanha suositus ko. hotellille.

Vaikka hotellin sijainti oli hieman keskustan ulkopuolella niin noin 100m päässä hotellista oli metroasema ( Southwark ) ja sen vieressä Tesco Express-minimarketti.

Ja sen vieressä pubi. Eli kaikki tarvittava oli lähellä. ;)

No niin, kamat on purettu ja hetki hengähdetty...meillä on vain 3 päivää aikaa joten pakko lähteä liikkeelle. Päätämme suunnata Oxford streetille, kaupungin ytimeen.

Metroasemalla ostimme automaatista isäpossulle Oyster cardin ja latasimme siihen rahaa. Äitipossulla semmoinen on jo ennestään, joten siihen vaan latasimme rahaa. Pikkupossu matkustaa vanhempien kanssa ilmaiseksi ( 5-11v. ). Molempien kortille ladattiin 15£ ja myöhemmin 10£ lisää eli yhteensä 50£. Lisäksi isäpossun kortti maksoi 5£.

Pari puntaa jäi jäljelle kortteihin kun torstaina läksimme kotiin. Kortin olisi voinut palauttaakin ja saada loput rahat ja kortin hinnan takaisin, mutta eihän sitä tiedä vaikka sitä tarvisi vielä uudestaan. :P

Oyster card kannattaa ostaa jos käyttää metroa paria kertaa enemmän. Kortin kanssa kertamaksu Zone 1:llä ( eli koko keskustan alue and some ) maksaa 2,40£ kun kertamaksuna se on tuplasti.

Automaatista sen saa todella näppärästi, ei tarvitse edes puhua kellekään. ;)

( https://tfl.gov.uk/fares-and-payments/oyster )

Lontoon metrossa on monta linjaa ja junia kulkee parin minuutin välein. Paikasta toiseen pääsee siis melkoisen kätevästi. Ei siis aikaakaan kun tupsahdimme ulos Bond streetin asemalta keskelle ihmisvilinää. Kyllä siinä maaseudun asukeille oli melkoinen kontrasti kun ihmisiä suhahti ohi oikealta ja vasemmalta. Ja autotkin ajoivat väärään suuntaan.

Ensimmäisen päivän kohokohta taisi olla Regent streetillä Hamley'sin tavaratalo. Se kun on lelutavaratalo. 7 kerrosta pelkkiä leluja. ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamleys )

Pikkupossu ihmetteli leluja ja me aikuiset ihmeteltiin henkilökunnan määrää. Sitä oli valtavasti.

Ja mitä ne tekivät...ne leikkivät! Toki myyntimielessä joo, mutta joka kerroksessa oli useampi myyjä joiden tehtävä oli leikkiä.

Vähänkö siistiä! Miten sinne pääsee töihin?

Pikkupossulle oli aiemmin luvattu, että Lontoosta ostetaan nallelle uudet vaatteet. Kyllä, nallelle. Birminghamista aikoinaan ostettu Build-a-bear-nalle oli jo vuosia odottanut uutta asua ja nyt se sen sai. Näitä vaatteita saa myös netistä ja kerran niitä katselinkin, mutta toimituskulut Suomeen olisi olleet kalliimmat kuin itse vaatteet joten se siitä silloin. ( https://www.buildabear.com/ )

Ensimmäisen päivän kävelyreissu päättyi Piccadilly circukseen, joka on ( edelleen ) yllättävän pieni aukio. Tai ei se ole edes aukio vaan risteys. Jossa on suihkulähde. Ja pirun iso mainostaulu.

Siitä hurautimme metrolla hotelliin, kaupan kautta huoneeseen, hotellin ravintolassa illallinen ja sitten olikin jo aika painaa pää tyynyyn. Huomenna on päivä uus.

Päivä 2

Toisena päivänä suuntasimme British museumiin, joka on yksi koko maailman suurimpia ja merkittävimpiä ihmiskunnan historian ja kulttuurin museoita. Meitä siellä eniten kiinnosti muumiot.
Museo on ilmainen kaikille ja se on avoinna klo 17.30 saakka. ( http://www.britishmuseum.org/  )

Tottenham Court Roadin metroasemalta on vain 500m museolle, joten jälleen kulku julkisilla toimi erinomaisesti.

Museo on todella suuri ja nähtävää on paljon. Pikkupossun kanssa päätimme kuitenkin tsekata vain ne meitä kiinostavat jutut eli muumiot, samurai-haarniska ja Rosettan kivi.

Toki sellainen yleisvilkaisu ympäriinsä sen lisäksi.

Paluumatkalla poikkesimme Oxford street Eastin Primarkissa. Primark on kauppaketju jossa myydään vaatteita edullisesti. Vähän niinkuin H&M. Mutta ehkä vähän vielä edullisempi.

Ko. myymälää on mainostettu, että se on erikoistunut Harry Potter-tuotteisiin ja kyllä...siellä oli kokonainen osasto pelkkiä Potter-kamoja. Ei siis koko myymälä niinkuin mainoksista ehkä voisi olettaa. Jotain pientä lähti mukaan vaikken mikään kova fani olekaan. Jos ei muuten niin ihan vaan just because.

Asia, mikä Englannissa pitää ehdottomasti kokea, on pubiruokailu.

Pubit tarjoavat hyvää perusruokaa kuten fish and chips, steak pie, mash and sausages...eli juuri sellaista ruokaa mitä voi olettaa jos yhtään on esim. Emmerdalea katsonut. Me kävimme pubissa nimeltään The Argyll Arms. Se sijaitsee aivan Oxford circus- metsoaseman vieressä. Paikasta on muodostumassa perinne, koska löysimme sen sattumalta veljeni kanssa 5 vuotta sitten. Silloin en pistänyt sen kummemmin merkille paikan nimeä enkä sijaintia.

3 vuotta sitten olin Lontoossa parhaan ystäväni kanssa ja etsimme sopivaa pubia jossa syödä. Oli jo kova nälkä ja päätimme, että seuraavaan vastaantulevaan pubiin mennään. Ja kas kummaa...sehän oli se sama pubi. Siitä se ajatus sitten lähti, että aina Lontoossa käydessä pitää mennä siihen samaan pubiin. Hieno paikka ja hyvä ruoka. Ja hyvä sijainti. Suosittelen.

( https://en.wikipedia.org/wiki/Argyll_Arms )

Oheishuomiona Lontoossa kaikilla on kauhea kiire koko ajan. Vaikka metroja menee parin minuutin välein, ihmiset kiirehtivät metron liukuportaissa ja yleisesti kävelytahti on melko nopea.

Ja se tarttuu! Meidänkin kävelytahti on jo parissa päivässä nopeutunut ihan huomaamatta.

Päivä 3

Kolmas päivä oli ensimmäinen sadepäivä. Aika hyvin kun kumminkin Englannissa ollaan.

Siitä huolimatta ohjelmassa oli vahdinvaihdon seuraaminen Buckinghamin palatsin luona.

( https://changing-guard.com/dates-buckingham-palace.html )

Pikkupossu halusi ehdottomasti nähdä kun sedät heiluu hassuissa hatuissa.

Sade oli onneksi sellaista, että sen kanssa tuli toimeen ilman sateenvarjoa.

Menimme jälleen metrolla. Vaikka useissa paikoissa ohjeistetaan jäämään Green Parkin asemalla pois, me jäimme St. James's parkissa. Se oli meidän mielestä lähempänä. Asemalta oli lyhyt kävelymatka palatsille, jossa oli jo valmiina paljon väkeä ja paaaaljon poliiseja.

En tiedä onko viime aikojen terroristi-iskuilla osuutta asiaan vai onko poliiseja aina paikalla niin paljon, mutta niitä oli kymmeniä. Jalan, pyörillä, hevosilla, autoilla. Tavallaan oli turvallinen olo, tavallaan tuntui hieman uhkaavalta.

Vahdinvaihto oli melko lyhyt toimitus. Uudet vahdit saapuivat marssien paikalle ja menivät linnan portista sisään. Vanhat varmaan tulivat jossain vaiheessa ulos, mutta me emme sitä nähneet. Sen verran oli porukkaa paikalla että portin edusta oli aivan tukossa...että jos sinne pihalle haluaa nähdä niin saapi mennä todella ajoissa paikalle.

Seuraavaksi saapui marssibändi. Jälleen marssimista, mutta nyt musiikin säestyksellä.

Ja yksinkertaistettuna homma oli siinä.

Sedät hassuissa hatuissa nähty ja se riitti pikkupossulle.

Bändin mentyä väki alkoi hajaantua ja niin mekin läksimme kohti Houses of Parliamentia. Palatsilta menee suora tie ( Birdcage Walk ) sinne St. Jamesin puiston vieritse. Itse puistoon varmasti olisimme menneet myös jos ei olisi satanut, mutta nyt tyydyimme katselemaan sitä tien puolelta ripeähkösti kävellen.

Puistossa oli oravia, hanhia ja korppeja, joita ihmiset ruokkivat. Sen verran tulivat iholle ja ruokaa kärkkymään. ( https://www.royalparks.org.uk/parks/st-jamess-park/things-to-see-and-do/wildlife )

Big Benin kupeeseen päästyämme kuivattelimme hetken pubissa olusen äärellä ja sitten suuntasimme kohti London Eyetä, joka oli vain parinsadan metrin päässä sillan toisella puolella.

Isäpossu ei korkeanpaikankammonsa vuoksi suostunut tulemaan Eyehin, joten ostimme liput vain meille tytöille. Meillä oli Kelloggs-muropaketista saatu 50% alennuskuponki joten hinnaksi tuli 23,50£ (https://www.londoneye.com/tickets-and-prices/ ). Vaikka porukkaa oli alueella paljon, ei lippujonoa juuri ollut. Itse maailmanpyörään jonoa sitten olikin melkoisesti. En edes tajunnut jonoon mennessämme kuinka pitkä se oli, kun se tavalliseen tyyliin kiemurteli monen mutkan kautta.

Olimme olleet jonossa varmaan 20min. kun tajusin, että jono ei juurikaan liiku. Rupesin katsomaan pyörää ja huomasin, että se ei liiku. Sitten kuulin jonkun henkilökunnasta sanovan, että vikaa yritetään korjata. Jaahans...tässä voi siis mennä todella kauan.

Sitten pyörä alkoi liikkua. Yes, se pyörii sittenkin. Eiku...hyteissä ei ole ketään.

Siinä vaiheessa päässäni oleva iso pyörä alkoi pyöriä lujempaa. Laskeskelin, että tässä jonossa menee ainakin 1,5h. Ja jos vielä jotain vikaa laitteessa on niin tiedä kuinka paljon pidempään.

Ehdotin pikkupossulle, että jos jätetään väliin ja mennään jätskille.

Ehdotus hyväksytty. Poistuimme jonosta vähin äänin.

Jos olisimme maksaneet lipuista täyden hinnan niin varmasti olisin hammasta purren jonottanut, mutta nyt parin kympin menetys ei tuntunut kovin pahalta. Lipuista kun ei saa hyvitystä.

Jätski, kuuma viski ja karuselli riittivät hyvitykseksi. Sitten hotellille lepäämään ja siistiytymään, koska illalla olimme päättäneet mennä syömään vähän paremmin.

Onnekkaaksi sattumaksi olimme valinneet hotellin, joka oli vain parin sadan metrin päässä Union Street Cafesta. Ko. ravintola on Gordon Ramsayn ravintola ja Ramsay puolestaan on yksi ruokamaailman sankareistani. ( https://www.gordonramsayrestaurants.com/union-street-cafe/ )

Ravintola on italialais-välimerellinen, rento ja urbaani. Ei ollenkaan mikään hienostelupaikka. Myös hyvin lapsiystävällinen. Pikkupossu sai oman puuhaboksin, missä oli väritystehtäviä ja värit. Lisäksi pikkupossun ruoka oli ilmainen. Se oli parasta spagettia ja lihapullia ikinä. Pikkupossu söi kaiken ja sitä ei ihan aina tapahdu ravintoloissa.

Saavuimme ravintolaan hyvään aikaan, koska pian meidän jälkeemme alkoi porukkaa virrata sisään ja vaikka oli arki-ilta, oli paikka pian täynnä.

Sisustus oli hieman tehdasmainen mutta todella viihtyisä ja henkilökuntaa oli vaikka muille jakaa.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa.

Ja sitten se ruoka...voi luoja!!! Se oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautaset!

Jo pelkästään alkuleipien mukana tullutta oliiviöljyä olisin voinut juoda suoraan pullosta.

Minä otin alkuruoaksi friteerattua mustekalaa, pääruoaksi merikrottia ja jälkiruoaksi ricottajuustoa vadelmien ja paahdettujen pistaasien kera.

Isäpossu otti marinoituja anjoviksia, pastaa tryffelin kera ja jälkkäriksi tiramisun.

Ollakseen Lontoossa ja eritoten ollakseen Ramsayn ravintola, lasku ei kuitenkaan ollut paha.

Alkudrinkit, vesi, leipäkori+oliivit, pikkupossun juoma, alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat ja 2 karahvia valkoviiniä oli yhteensä vain 168£ eli noin 188€.

Erityisvahva suositus!

Vatsat täynnä ja hymy huulilla palasimme hotelliin. Huomenna olisi viimeinen päivä ja illalla kotimatka.

Päivä 4

Viimeinen lomapäivä.

Meidän lento oli vasta illalla joten aikaa oli vielä tapettavaksi.

Olimme ennakkoon ostaneet netistä liput Tower of Londoniin, joten aamiaisen jälkeen hurautimme metrolla Tower Hillin metroasemalle, joka on aivan Towerin kupeessa.

( https://en.wikipedia.org/wiki/Tower_of_London )

Ennakkolippujen ansiosta pystyimme kävelemään suoraan sisään linnaan. Emme osallistuneet opastetulle kierrokselle, joiden oppaana toimivat Yeoman Warderit, tutummin Beefeaterit. 

Eli ne tyypit ginipullojen kyljestä.

Linnan alue ei ole mikään tavattoman iso, joten omin nokkinemme kiertämiseen ei mennyt kauhean kauaa. Pikkupossua kiinnosti eniten kruununjalokivet. Ne käytiin katsomassa ja loppuaika kierreltiin linnan pihalla ja muureilla. Opastetulla kierroksella olisi varmasti saanut paljon mielenkiintoista tietoa linnasta, mutta meillä oli aika hieman kortilla eikä pikkupossun hermot olisi kestänyt mitään kierrosta. Eikä totta puhuen omanikaan.

Me tyydyimme ostamaan opaskirjan ja googlettamaan loput.

Vielä ennen hotellille paluuta viimeiset oluet ja steak piet ja sitten olikin jo aika pistää kamat kasaan ja lähteä kotia kohti.

Metron ja junan välityksellä Gatwickille ja enää oli viimeiset metrit lomasta jäljellä.

Gatwickin lentoasema on mielestäni jotenkin mukavan kompakti. Kaikki on lähellä. Ravintolat yhdessä kerroksessa ja kaupat toisessa. Mihinkään ei ole loputtoman pitkä matka. Ei edes lähtöportille.

Well.

Se reissu oli sitten siinä. Borta bra men hemma bäst niinkun sanotaan.

Summa summarum:

Noin 3 päivää Lontoossa on jossain siinä sopivan ja liian lyhyen reissun välimaastossa. Riippuu tietysti mitä meinaa tehdä.

Lapsen kanssa täytyy tietty aina ottaa huomioon, että ei se loputtomasti jaksa kävellä ja kierrellä. Lepoaikaa pitää olla.

Syksy on ihan mukavaa aikaa vierailulle. Ainakin metrotunneleissa voin kuvitella kesällä olevan melkosen kuuma. Nyt meille osui lämpöaalto, joka syksyisen kosteuden kanssa teki ilmasta paikoitellen mukavan hiostavaa.

Lapsen kanssa yksi pääkohde päivässä on sopiva määrä. Pikkupossu oli iltaisin sopivan väsynyt ja simahti ilman kiukutteluja normaaliin nukkumaanmenoaikaan.

Ja jos menet St. Jamesin puistoon, ota pähkinöitä mukaan. =)

Seuraava matka on jo suunnitteluasteella. Sen ajankohta on ensi kesä. Kesäkuu todennäköisesti.

Mihin se suuntautuu, en vielä kerro.

Mutta sen voin sanoa, että se on jotain ihan muuta.

Jäämme jännityksellä odottamaan.

Cheers!