Vuokrasimme auton kolmeksi vuorokaudeksi HelleHollis-vuokraamosta, joka sijaitsee ihan kulman takana. Vuokraamo on saanut kehuja netissäkin ja hinnoittelu oli tarpeeksi läpinäkyvää...ei siis pientä pränttiä.
Otimme Opel Corsan, istuinkorokkeen pikkupossulle ja täysvakuutuksen joka oli vain 24€. Hintaan kuului täysi tankki bensaa ja jos auton palautti tankki täynnä niin sai about 70€ takaisin. Palautusta sai myös joka neljännestankista eli kun me palautimme auton tankki puolillaan niin saimme 34€ takaisin. Hintaa vuokralle näin ollen tuli 170€. ( http://www.hellehollis.com/ )
DAY 1.
Saimme auton aamulla klo 10 aikoihin ja läksimme siitä suoraan kohti Nerjaa.
Ilmastointi täysillä totta kai. ;)
Nerjaan on Fugesta noin 90km ja tie on koko matkan moottoritietä. Me käytämme ilmaisia autovia-teitä jolloin matka on hieman pidempi kuin jos käyttäisi maksullisia autopista-teitä.
Olemme käyneet Nerjassa aiemminkin, viimeksi 4 vuotta sitten. Tarkoituksemme tällä kertaa oli pelkästään mennä katsomaan Nerjan tippukiviluolia. Pikkupossu kun diggailee Batmania ja sitä kautta myös luolat kiinnostaa.
Reitti oli siis tuttu ja perillä luolilla oli melkoisesti porukkaa. Luolat löytyivät vuonna 1959 kun muutama pikkupoika seurasi lepakkoja. Luolat ovat hyvin merkittäviä lajissaan. Niitä tutkitaan jatkuvasti ja löytöjä tehdään koko ajan lisää. Luolassa on maailman suurin tippukivipaasi 32m ja siellä on maailman vanhimmat löydetyt kalliomaalaukset. Neandertahlin ihmisiä on asunut luolissa ja asutusta on ollut vielä 6000 vuotta sitten. Luolista on löytynyt useita luurankoja.
Meininki luolilla oli 4 vuodessa vähän muuttunut. Toiminnasta oli selkeästi tullut paljon ammattimaisempaa. Luolien lämpötilaa ja kosteutta säädellään ja sisäänpääsyä selkeästi rajoitetaan.
Sisäänkäynnillä oli hieman sekaannusta ja jouduimme jonkun opastetun kiertokäynnin matkaan.
Yritimme kuikuilla, että mistä pääsisi itsekseen luolaan menemään, mutta meitä ei päästetty.
Ei muuta kuin luurit korville ja kuuntelemaan videoesittelyä. Siitä sitten ryhmänä alas luoliin.
Opasta ei sannut ohittaa ja mihinkään ei saa koskea eikä salamavaloa käyttää.
Luolassa on noin 400 porrasta ja mukava pikku kosteus. Että hien sai pintaan maan allakin. :)
Alhaalla luolissa meille myös selvisi, että jostain sinne pääsi ilman opasta ja salamavalotkin räpsyi. Olisiko ollut niin, että satuimme vaan "sopivaan" aikaan sisäänkäynnille ja siksi ryhmään jouduimme.
En tiedä.
Luola on kuitenkin huikean hieno paikka ja ehdottomasti kannattaa käydä tsekkaamassa. Hintakaan ei ole paha, aikuiset 10€ ja lapset 6€.
Ihan pienten lapsien kanssa ei kannata lähteä rappusiin könyämään. Samoin jos on jalkavaivoja tai muunlaisia vaivoja jotka saattaa 400 portaasta äityä.
( http://cuevadenerja.es/ )
Luolakäynnin jälkeen ajoimme 9km päähän Friglianan kylään, joka on kuulemma yksi alueen kauneimmista valkoisista kylistä.
Maaseudulla/ vuoristossa ajelu Espanjassa on aina ihanaa. Maisemat on kauniita ja tiet mutkaisia. Siihen on myös syy miksi täällä suositaan dieselautoja...kyllä Opelin bensakone sen verran ylämäissä huusi hoosiannaa. :P
Itse kylä ei omasta mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Kaikki ne on aika samanlaisia, jos multa kysytään. Ei toki jaksettu kauheasti lähteä kujia tutkimaan...sen verran oli kuuma. Taas.
Kyllähän kylä oli viehättävä ja varmasti katseltavaa olisi ollut, mutta ajelu oli mielestäni mukavampaa.
Friglianassa istahdimme sen verran, että söimme ja sitten suuntasimme kohti rantaa.
Nerjassa on hienot rannat. Tällä kertaa ajattelimme mennä jollekin rannalle, missä ei ole ennen oltu.
Isäpossun tehokkaan googlailun seurauksena löysimme rannan, joka on kuulemma yksi Espanjan hienoimpia. Vesi on kirkasta ja rantaa koristaa hienot kalliot.
Rannan nimi on Playa de Maro. Se on hieman Nerjan keksutasta itään. Opasteet on selkeät ja rannalla mainostetaan olevan pieni parkkipaikka, joka tosin täyttyy nopeasti.
Kun aloimme lähestyä rantaa, alkoi tie käydä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi. Tien laitaan oli parin kilometrin matkalla parkkeerattu autoja. Syykin selvisi perillä...rannan parkkipaikka käsitti kokonaista 4 autopaikkaa. Kauas parkkeeraaminen ja rannalta paluu autolle kohtuu jyrkkäänkin ylämäkeen ei houkuttanut, varsinkaan hieman väsähtäneen pikkupossun kanssa, joten päätimme ajaa niine hyvinemme takaisin Fugeen ja mennä omalle kotirannalle uimaan.
Jäi siis kaunis ranta näkemättä, mutta kaikki ketä kiinnostaa niin ei muuta kuin Googlettamaan Playa de Maroa. Tämän kokemuksen perusteella voimme suositella hyvin aikaista lähtöä ko. rannalle, mikäli haluaa auton edes kilometrin päähän rannasta.
DAY 2.
Seuraava aamuna läksimme kohti länttä. Kohteemme tällä päivälle olivat Castellar de la Frontera sekä Tarifa, Espanjan eteläisin paikka, missä Atlantti ja Välimeri kohtaavat.
Matkanteko sujui jälleen pääosin moottoriteitä ajellen. Fugesta kun lähtee niin siinä on putkeen useampi pikku kaupunki. On Marbella ja Estepona lähialueineen. Siinä saa viitisenkymmentä kilometriä ajella ilman, että postuu kaupunkialueelta ollenkaan, motari kun kulkee kaupunkien läpi/sivuitse.
Ensimmäinen kohteemme on Zoo de Castellar. Matkaa Fugesta 100km.
Kyseinen eläintarha on hyvin syrjässä turismista, maaseudulla. Toiminta on hyvin pienimuotoista ja vähän jopa kotikutoista.
Eläimet ovat pelastettuja eläimiä. Toiminta on alkanut vuonna 1998 yksityisenä eläinten pelastuskeskuksena, jonne on tuotu laittomia eläimiä ja loukkaantuneita yksilöitä. Eläimet sinne toimittaa tulli ja poliisi. Suurin osa eläimistä on peräisin Afrikan ja Euroopan välisestä salakuljetuksesta.
Vuonna 2002 ovet on avattu yleisölle ja pikkuhiljaa toimintaa on rakennettu.
Zoo de Castellar on yhden miehen, Ricardo Gistasin, unelma.
Jo pelkästään siirtyminen rantatieltä sisämaan puolelle muutti maisemat täysin. Kasvusto oli paljon vehreämpää ja runsaampaa.
Paikka löytyi navigaatorilla helposti ja heti huomasi toiminnan pienuuden. Parkkipaikka oli hiekkakenttä puiden varjossa. Ei mitään hienosteluja.
Liput maksoivat kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 6veeltä yhteensä 40€.
Heti portin sisäpuolella oli musta pantterinpentu tullut vieraiden rapsuteltavaksi. Porukkaa oli ehkä parikymmentä koko eläintarhassa. Siinä sitä vuorollaan halukkaat saivat rapsutella pantteria.
Pikkupossu oli aivan innoissaan.
Asia mikä loisti poissaolollaan oli se kuvaajatyyppi, joka täällä on joka paikassa ottamassa kuvia ja tyrkyttämässä niitä sitten kalliilla. Jopa vesipuistossa piti poseerata maskotin kanssa ja lähtiessä sitten niitä kaupattiin 8€ per kipale.
Lippuluukulla sai myös ostaa pussin eläintenruokaa 1€/pussi.
Kyllä, tässä eläintarhassa saa syöttää eläimiä.
Ja eikun kierrokselle. Joka aitauksessa ei ollut eläimiä eikä tarkkaa aluekarttaa ollut, koska eläimet siellä vaihtuvat.
Aluksi oli flamingoja ja muita lintuja. Sitten paikalle pälähti haukka hoitajansa kanssa. Haukan sai ottaa kädelleen istumaan ja sitä sai silittää.
Seuraavaksi oli apinoita joita ruokittiin. Oli lepakoita, leijonia, possuja ja monenkirjavia lintuja.
Pääsimme isoon lintutarhaan ruokkimaan papukaijoja ja pupuja.
Itse paikkahan ei tosiaan visuaalisesti vedä vertoja isoille eläintarhoille eikä sen ole tarkoituskaan.
Paikan ideologia ja se, että eläinten kanssa pääsee kosketuksiin, on todella hienoa.
Ehkä hienoin eläintarhakokemus ikinä. Suosittelemme isosti.
( https://www.zoodecastellar.es/english/ )
Edelleen luonto oli vehrempää ja matkalla näimme myös jotain hienoa.
Muutaman kilometrin matkalla oli jokaiseen sähköpylvääseen haikarat tehneet pesän.
Siis ihan jokaiseen. Ja niitä oli paljon. :)
Tarifaa lähestyessämme tie nousi ensin vähän ylemmäs ja joka puolella oli tuulimyllyjä. Niitä oli kymmeniä ellei satoja.
Maisemat oli todella hienoja ja yhtäkkiä edessämme näkyi vuori.
Joka oli Afrikassa. Se on ihan uskomatonta, kuinka hyvin se näkyi. Välimatkaa Tarifasta Arfikkaan ei ole kuin 14km.
Itse Tarifa on hyvin pieni kaupunki. Vain noin 18 000 asukasta.
Auto saatiin yllättävän helposti parkkiin lähelle rantaa. Toinen ranta siis Atlantin puolella ja toinen Välimeren. Välissä kulki tie joka vei kaupungin edustalla olevalle Isla de las Palomasin saarelle.
Kaupunki on hyvä lainelautailukohde merien kohtaamisen vuoksi ja rannalla olikin paljon lainelautailijoita vaikka aallot olivatkin melko pieniä.
Rantaviiva oli todella pitkä, vesi kirkasta ja hiekka hienoa. Atlantin puolen rannalla näytti myös olevan melko iso vuorovesivaihtelu rannalla lilluvista vesialtaista päätellen.
Me emme lähteneet sen kummemmin kaupunkia tutkimaan, koska olimme tulleet tänne ihan pelkästään merien kohtaamispaikan vuoksi joten isäpossu ja pikkupossu kävivät uimassa molemmissa merissä ja minä tyydyin räpsimään kuvia.
Tarifasta tehdään myös paljon valasristeilyjä, koska salmen kautta kulkee valaita merestä toiseen.
Pari tuntia Tarifan rannalla riitti meille tällä erää. Sielläkin oli kuuma, muttei ihan niin kuuma kuin muualla. Liekö Atlantin tuulet viilensivät tunnelmaa. ;)
Ainakin maisemien puolesta Tarifa oli käymisen arvoinen.
Jäljellä oli vielä matka takaisin Fugeen. 134km matkaa joka sisälsi Gibraltarin pällistelyä kaukaa, pari totaalisen stopin ruuhkaa ja yksi istumiseen kyllästynyt pikkupossu.
Kolmantena vuokrapäivänä kävimme vaan ruokakaupassa kun saimme autolla ostokset näppärästi kämpille.
