Vaikka joskus nuorempana olinkin vahvasti sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä matkustaa aina samoihin paikkoihin kun maailmassa on niin paljon nähtävää, niin oli se vaan hienoa 3 vuoden jälkeen palata Benalmadenaan. Se oli kuin olisi kotiin palannut.
Nyt vanhempana ( ja viisaampana ) voin sanoa, että on todellakin okei matkustaa samoihin paikkoihin uudestaan. Ensinnäkin jos on lapsia...helpottaa ihan massiivisesti, kun tuntee paikat ja tavat. Meidän pikkupossu on toki jo niin iso, että esim. vaippoja ei tarvitse enää miettiä...mutta onhan se nyt melko kypsyttävää lähteä metsästämään vaippoja kun et tiedä missä niitä on. Tai edes että mikä niistä ulkomaan vaippamerkeistä sopii oman pikku palleron peffalle.
Lisäksi jos haluat lomailla. Siis todella lomailla...niinkun aivot narikkaan-meiningillä, mutta omatoimisesti ilman matkanjärjestäjää, niin avot. Sama argumentti kuin tossa vaippa-asiassa. Ei tarvitse nyrjäyttää itseään kun tietää tasan missä kaikki on. Ja jos on jotain nähtävää niin onko se uudelleen näkemisen arvoista.
Näillä alkusanoilla itse asiaan....
Loma tuli todella tarpeeseen. Ja oli tähän elämänvaiheeseen juuri sopivan pituinen.
Säät oli juuri meidän hipiälle sopivia; noin +22, melko pilvistä kylläkin, mutta juuri sopivaa.
Yksi sateinen päivä ja yksi +28 päivä osui tähän 8 päivän settiin. Melko perfect siis.
Sen lisäksi, että tuo lämpimin päivä sattui viimeiseksi lomapäiväksi, silloin oli aivan huikeat aallot rannalla. Vaahtopäät tyrskysi juuri sopivan kokoisina, että pystyttiin pikkupossun kanssa niissä hyppimään. Voi sitä riemua! Kyllä jää Eedenin aaltokone kakkoseksi.
Meidän kämppä oli jälleen Homeawayn kautta vuokrattu. Vuokraaja oli britti, joten kommunikaatio sujui hyvin. Kämppä oli 2 makuuhuoneen asunto aivan rannalla isossa kerrostalossa. Ihan perussiisti. Hyvin pieni keittiö, pieni kylppäri, mutta iso terassi merimaisemin. Muutama pohjaratkaisu pisti silmäkulman nykimään, mutta niin se on aina. Espanjalainen insinöröinti ( ei, se ei ole oikea sana ) on vähän...ööö...jännittävää. Talon nimi on Canaima, jos se jollekin jotain sanoo.
Pihalla oli uima-allas ja sieltä meni portaat suoraan rannan kävelykadulle. Uimassa kävimme joka päivä, jopa useamman kerran ja useimmiten meressä. Lokakuussa merivesi on aika viileää eikä rannalla tuota lämmintä päivää lukuunottamatta ollut kovinkaan montaa ihmistä meidän lisäksi.
Sekin sopi meille enemmän kuin hyvin. Me tykätään olla rannalla, muttei siitä grillataan-nahkaa-ja-maataan-kylki-kyljessä- meiningistä.
Alue, missä asustelimme oli Benalmadenan ns. turistialuetta. Satamaan oli 600m ja Torremolinoksen puolelle päätyi 1,2km päässä. Ehkä tästä johtuen tuntui, että Benalmadenan on 3 vuodessa löytänyt yhä useampi turisti. Ja varsinkin suomalainen. Voi kyllä olla, että se oli vaan alueen "vika". Vai särähtikö suomi vaan niin kovasti korvaan, kun ei sitä tavallaan odottanut.
"Meidän" talo on tuossa kuvassa tuo kolmiomainen. Ei huano. =)
Toinen ryhmä jotka olivat löytäneet Benalmadenan oli papukaijat. Semmoiset vähän undulaattia isommat, vihreät kaverit. Niitä oli yhtäkkiä joka paikassa. Koko ajan jostain kuului niiden rääkynää ja palmujen latvoissa kävi kauhea kuhina. Plaza Mayorin junapysäkillä niitä istui langalla 20.
Ensin me ajateltiin, että eikö ole vaan aiemmin tullut pantua merkille moista. Että huomataanko me puusilmät ne vasta nyt. Sitten - onneksi - saimme tietää, että kyse ei ole meidän puusilmistä vaan niitä tosiaan on tullut lisää. Ja lisää. Ja lisää. Melkein ongemaksi asti. Ne valtaavat elintilaa muilta linnuilta ja niitä toden totta oli kyllä todella paljon.
Että enemmän suomalaisia ja enemmän papukaijoja. Ja siihen päälle vielä meluavia espanjalaisia.
Peace and quietia sinne ei siis kannata lähteä hakemaan.
Lomailuun kuuluu olennaisesti myös löffäily. Eli totta kai sitä teeveetäkin pitää välillä tuijottaa.
Aivot narikkaan, you know...
Yllätys oli, että sekä Netflix että Elisaviihde toimivat läppärillä mainiosti. Olinhan varautunut katselemaan Espanjan ja Englannin teeveetä tziljoonine mainoskatkoineen.
Asunnossa toki oli valokaapelit vedetty ja hyvä nettiyhteys, mikä auttoi asiaa...mutta olen ilmeisesti ajasta jäljessä/ignorantti/jotain muuta dumbassiin verrattavaa. Autuaasti olen ollut siinä uskossa, että ko. palvelut ovat vahvasti maiden rajojen sisäpuolelle jäävää toimintaa, koska tekijänoikeudet yms.
Mitä vielä! Siellä me illalla terassilla istuttiin, syötiin juustoja ja juotiin viiniä ja kateltiin Emmerdalea.
Netflixin osalta mielenkiintoista oli, että vaikka valikot pysyi suomenkielisinä, pikkupossun piirretyt alkoivat puhumaan espanjaa. Ei kuulemma haitannut. Olis ne varmaan saanut jostain vaihdettua, mutta ehkä se meni hyvin kielikylvystä.
Oheishuomiona muuten sanottakoon, että oli ilahduttavaa huomata pikkupossun kielikylpyjen tehonneen. Espanjaa ja englantia se jo jonkin verran ymmärtää eli meidän taktiikka puhua pikkupossun korville sopimattomista asioista englanniksi on vaarassa. Täytynee opiskella joku uusi kieli...;)
Aivot narikkaan, you know...
Yllätys oli, että sekä Netflix että Elisaviihde toimivat läppärillä mainiosti. Olinhan varautunut katselemaan Espanjan ja Englannin teeveetä tziljoonine mainoskatkoineen.
Asunnossa toki oli valokaapelit vedetty ja hyvä nettiyhteys, mikä auttoi asiaa...mutta olen ilmeisesti ajasta jäljessä/ignorantti/jotain muuta dumbassiin verrattavaa. Autuaasti olen ollut siinä uskossa, että ko. palvelut ovat vahvasti maiden rajojen sisäpuolelle jäävää toimintaa, koska tekijänoikeudet yms.
Mitä vielä! Siellä me illalla terassilla istuttiin, syötiin juustoja ja juotiin viiniä ja kateltiin Emmerdalea.
Netflixin osalta mielenkiintoista oli, että vaikka valikot pysyi suomenkielisinä, pikkupossun piirretyt alkoivat puhumaan espanjaa. Ei kuulemma haitannut. Olis ne varmaan saanut jostain vaihdettua, mutta ehkä se meni hyvin kielikylvystä.
Oheishuomiona muuten sanottakoon, että oli ilahduttavaa huomata pikkupossun kielikylpyjen tehonneen. Espanjaa ja englantia se jo jonkin verran ymmärtää eli meidän taktiikka puhua pikkupossun korville sopimattomista asioista englanniksi on vaarassa. Täytynee opiskella joku uusi kieli...;)
Muutoin hyvin uimispainotteiseen lomaan otettiin myös pari kohdetta lähinnä pikkupossua ajatellen. Molemmissa oli aiemmin käyty, mutta pikkupossu on ollut sen verran pieni silloin, ettei se niistä oikein mitään muistanut.
Ensin käytiin Bioparcissa Fuengirolassa. Se on niin mukavaa kun sinne voi mennä junalla ja se jo pelkästään on pikkupossun sanoin "niin siistii".
Bioparciin oli viime käyntimme jälkeen tullut uusi alue, Indo-Pacifico. Siellä oli pieni terraario-rakennus jossa oli mm. kameleontti ( en nähnyt sitä ), käärmeitä ja liskoja, Komodon varaani ja jättiläiskilpikonnia. Eikä sitten muuta. Aika mitätön lisäys, jos minulta kysytään.
Siitä huolimatta Bioparc on mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen eläintarha. Se on mukavan puistomainen ja viihtyisä.
Ensin käytiin Bioparcissa Fuengirolassa. Se on niin mukavaa kun sinne voi mennä junalla ja se jo pelkästään on pikkupossun sanoin "niin siistii".
Bioparciin oli viime käyntimme jälkeen tullut uusi alue, Indo-Pacifico. Siellä oli pieni terraario-rakennus jossa oli mm. kameleontti ( en nähnyt sitä ), käärmeitä ja liskoja, Komodon varaani ja jättiläiskilpikonnia. Eikä sitten muuta. Aika mitätön lisäys, jos minulta kysytään.
Siitä huolimatta Bioparc on mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen eläintarha. Se on mukavan puistomainen ja viihtyisä.
Toinen käyntikohde oli Benalmadenan SeaLife. Viimeksi kävimme siellä vuonna 2012. Ja ihan yhtä ahdas, kuuma ja kostea se oli edelleen. Sokkeloinen ja pimeä paikka. Kivojahan ne kalat on, mutta ei pikkupossukaan oikein jaksanut kiinnostua muista kuin meduusoista.
Lisähuomiona ( jälleen insinöröinnistä ) mainittakoon, että suomalaisena, jolle jonottamisen jalo taito on tuttua, silmäkulmaa pisti jälleen nykimään se aivopieru, joka suunnittelijalle on sisäänkäyntiä tehdessä tullut. Että laitetaan se kapeaan kohtaan, jossa kulkee paljon ihmisiä, laitetaan siihen uloskäynti ja matkamuistomyymälä samaan syssyyn ja jonotetaan siinä vielä varmuuden vuoksi poikkiteloin katuun nähden....saadaan aikaiseksi kiva sumppu jossa kaikki väistelee kaikkia ja jonoon voi kiilata mistä suunnasta tahansa.
Ehkä me suomalaiset olemme niin kuuliaista kansaa, että jono on pyhä. Siihen ei kiilata. Ja sen pitää olla selkeä ja poissa muiden tieltä. Ongelma olisi ratkaistu yksinkertaisesti semmoisella köysisysteemillä. Köydellä rajattu jonotusalue kadun reunaan.
Ei ole tiellä, ei voi kiilata.
Itte pittäis...;)
Ehkä papukaijoista ja suomalaisista huolimatta suurin ero aikaisempiin reissuihin oli kuitenkin se ehkä ilmeisin...eli se, että pikkupossu ei enää ole ihan niin pikku.
6-vuotiaan kanssa on melkoisen paljon helpompaa matkustaa kuin 3-vuotiaan.
On myös mukava huomata kuinka paljon enemmän lapsi saa irti lomasta kun on vähän isompi. Ja kuinka mukavaa se on itsellekin kun voi kertoa asioista enemmän. Enkä nyt tarkoita ettei pienemmälle lapselle voi kertoa asioita, sitä vaan yleensä kiinnostaa enemmän esim. räkä kuin se, mistä ikinä olet sillä kertaa kertomassa...;)
Lisähuomiona ( jälleen insinöröinnistä ) mainittakoon, että suomalaisena, jolle jonottamisen jalo taito on tuttua, silmäkulmaa pisti jälleen nykimään se aivopieru, joka suunnittelijalle on sisäänkäyntiä tehdessä tullut. Että laitetaan se kapeaan kohtaan, jossa kulkee paljon ihmisiä, laitetaan siihen uloskäynti ja matkamuistomyymälä samaan syssyyn ja jonotetaan siinä vielä varmuuden vuoksi poikkiteloin katuun nähden....saadaan aikaiseksi kiva sumppu jossa kaikki väistelee kaikkia ja jonoon voi kiilata mistä suunnasta tahansa.
Ehkä me suomalaiset olemme niin kuuliaista kansaa, että jono on pyhä. Siihen ei kiilata. Ja sen pitää olla selkeä ja poissa muiden tieltä. Ongelma olisi ratkaistu yksinkertaisesti semmoisella köysisysteemillä. Köydellä rajattu jonotusalue kadun reunaan.
Ei ole tiellä, ei voi kiilata.
Itte pittäis...;)
Ehkä papukaijoista ja suomalaisista huolimatta suurin ero aikaisempiin reissuihin oli kuitenkin se ehkä ilmeisin...eli se, että pikkupossu ei enää ole ihan niin pikku.
6-vuotiaan kanssa on melkoisen paljon helpompaa matkustaa kuin 3-vuotiaan.
On myös mukava huomata kuinka paljon enemmän lapsi saa irti lomasta kun on vähän isompi. Ja kuinka mukavaa se on itsellekin kun voi kertoa asioista enemmän. Enkä nyt tarkoita ettei pienemmälle lapselle voi kertoa asioita, sitä vaan yleensä kiinnostaa enemmän esim. räkä kuin se, mistä ikinä olet sillä kertaa kertomassa...;)
Seuraava matka on jälleen Espanjaan. Kesäkuussa asetumme Fuengirolaan kuukaudeksi tarkoituksenamme kokea espanjalainen kesä ja sykkiä sieltä käsin ympäri Andaluciaa. Mahdollisesti Sevillaan, Gordobaan ehkä Granadaan...we'll see.
Ja koska aluksi mainitsin tuosta maailman näkemisestä niin ensi syksynä on tarkoitus aloittaa kaupunkilomailu. Pikkupossu on sitten jo koululainen ja näin ollen jaksaa hieman paremmin turisteilua. Ja muistaakin näkemästään enemmän. Kohde on mahdollisesti Lontoo, koska perheestämme vain minä olen siellä käynyt. Olen kuitenkin käynyt useamman kerran joten se on siinä mielessä helppo kohde. Se on lähellä. Siellä on paljon nähtävää. Pikkupossulle se on jo seitsemäs ulkomaanmatka. Pro. =)
Nyt kerätään voimia talven yli ja palataan asiaan kevväämmällä.
Rauhaa, rakkautta ja toivottavasti paljon aurinkoisia talvipäiviä.
Sangrian puutteessa juon glögiä.
Sangrian puutteessa juon glögiä.
Possulauma - out.
